Battle Bows syntyi rakkaudesta cheerleadingiin ja rusetteihin

Cheerleadingin suosio on tasaisesti kasvanut Suomessa ja alalla on monia pitkän linjan urheilijoita, jotka ovat mukana kehittämässä lajia ja osalle laji tuottaa myös toimeentulon tai osan siitä. Monen cheerleaderin unelmana onkin työskennellä lajin parissa, jollei kokopäiväisesti niin vaikka sivutoimisesti. BattleBowsin perustaja Nikki San Juan kertoo miten cheerleading-harrastuksesta ja innostuksesta rusetteihin kasvoi tilaustyönä lettinauhoja valmistava yritys.

Tänä vuonna Suomalaisten joukkueiden Instagram tileillä on vilahdellut BattleBowsin rusetteja ja kuvateksteissä on kiitelty aivan ihanista lettinauhoista. Myös Keke kisasi Nikkin valmistamissa ruseteissa eikä meidän paatuneet, monia lettinauhoja nähneet konkarimmekaan voineet olla ihastelematta ääneen mahtavia kekemäisiä rusettejamme – ja miksi olisi pitänytkään.

Innostus lajiin lähti vuoden 2000 SM-kisoista, joita Nikki lähti katsomaan ystäviensä mukana. Sen jälkeen cheerleadingia on harrastettu mini, juniori ja seniori -tasoilla ja paikkana tehtyä sekä pohjaa, että nousijaa ja unelmia on toteutettu SM- ja EM-kisoissa. ”Lempihetkiä on olleet kun kisamusaan on saanut oman toivebiisin ja tehdä kisoissa lempitemppujaan, jotka jopa vähän jännitti. Ikimuistoisin hetki oli kun Titanicin tunnusbiisi soi ja tehdiin Swedish fall”, Nikki muistelee uraansa. Tällä hetkellä Nikki keskittyy valmentamisen, rusettien ja Keken lisäksi myös amerikkalaisen jalkapallon pelaamiseen.

Laji vie mukanaan ja Nikkille parasta cheerleadingissa on lajin monipuolisuus ja yhteistyön merkitys. Valmentajana Nikkin lempihetkiä ovat omien valmennettavien onnistumiset ja miten silloin urheilija hohtaa onnea. ”Pidä päämäärä mielessä ja treenaa omatoimisesti vapaa-ajalla, henkistä valmentautumista unohtamatta” Nikki pohtii parhaita treenivinkkejään.

Yritys syntyi harrastuksen pohjalta

Lettinauhoja Nikki alkoi tekemään alunperin oman joukkueensa tarpeisiin. ”Innostuin suunnittelemaan niitä joukkueen kanssa, sitten rupesin tekemään erikoisempia itselleni, ja myöhemmin tein niitä joukkuelaisten kanssa yhdessä”. Kysyntä ja rusettientekoharrastus kasvoi ja kätevintä oli perustaa y-tunnus ja oma yritys.

Rusetit tehdään aina asiakaslähtöisesti, vaikka inspiraatiota Nikki hakeekin muun muassa All-Star puvuista. ”Haluan nähdä millainen puku on ja millainen on asiakkaan mielestä kiva rusetti”. Omat haasteensa asettaa myös tilausten teko netin kautta. Kuvien kautta voi olla asiakkaan vaikeampi saada käsitystä materiaaleista ja mallikappaleita ei pääse välimatkojen takia välttämättä hypistelemään.

Parasta oman liiketoiminnan pyörittämisessä on ollut tyytyväiset asiakkaat. ”Yksi parhaista hetkistä on ollut erään joukkueen riemunkiljaisut kun he saivat rusettinsa”, Nikki muistelee. Asiakkaat ovat myös ihmetelleet miksei BattleBows laajenna toimintaansa. Toistaiseksi laajennukset eivät kuitenkaan ole suunnitelmissa, vaan Nikki aikoo pitää rusetit sivutoimenaan töiden ja opiskelujen ohella.

Nikki kannustaa myös muita lähtemään rohkeasti mukaan pyörittämään liiketoimintaa cheerleadingin parissa. ”Anna palaa, pysy omintakeisena ja ota lisäkäsiä mukaan toimintaan. Itse yllätyin kysynnästä ja opin tämän vasta myöhemmin”.

Instagram: Battlebowsfin
Rusettien tilaukset: battlebowsfin(at)gmail.com

Golfia Paloheinässä

Ystäväni pyytäessä minua lähtemään kokeilemaan golfia vastasin pyyntöön hieman varautuneesti myöntävästi. Taustalla on nimittäin muutamat minigolf kokemukset, jossa yleensä pääsen muutaman radan hermostumatta eteenpäin, mutta jossain vaiheessa tekisi mieli heittää maila nurkkaan. Äidiltä tuli myös oheita golf-kokeiluun "älä siten heittele mailoja siellä jos ei oikein suju". 

Näissä fiiliksissä siis lähdettiin ohjatulle tunnille harjoittelemaan Paloheinä Golfiin. Voin nyt heti todeta, ettei mailoja tullut heiteltyä ja treenailu oli välillä hauskaakin, joskin todella haastavaa. Porukallamme oli mukana opettaja, jonka kanssa kokeilusta sai kyllä huomattavasti enemmän irti. Teimme erilaisia harjoitteita eli varsinaisesti peliä tai palloa reikään ei edes tarvinnut yrittää, joskin yksi porukastamme puolivahingossa onnistuikin yhdellä lyönnillä reikään osumaan. 

Huomattavasti hauskempaa oli lyödä pidempiä lyöntejä kuin putata. Mitään tuntumaa lyömiseen ei näin ensimmäisellä kerralla kyllä saanut ja hyvät lyönnit olivat enemmän tuuria ja sattumaa kuin taitoa. Iloita toki voi jo siitä, että osui 90 % lyöntikerroista palloon. 

Vaikken golfista lajina heti innostunutkaan sain kokeilukerrasta silti paljon irti. Itselle tietty hidastempoisuus lajissa ei aivan iskenyt, vaikka voisikin green cardin ehkäpä jossain vaiheessa hankkia taskuun jos joskus haluaisi pelata. 

Funky Team Espoo joukkuevaatteet - Langurs ja Kaput

Huomaa, että kesäloma tekee tehtäviään eli saa odottamaan kuin kuuta nousevaa palaamista takaisin valmentamisen pariin. Mielessä pyörivät kesäjuttujen sijaan syksyn uudet stunttilämpät joukkueille ja aina kun pitäisi alkaa tekemään jotain huomaan ajatusten taas pyörivän cheerin parissa. Sopivana jatkumona näille cheer vieroitusoireille päätin napata bloginkin puolelle muutamia kuvia Kapujen ja Langujen kevään joukkuevaatteista.

Langujen paidoista tehtiin turkoosit ja taakse kehiteltiin teksti joka pitää tässä lajissa erittäin hyvin paikkansa. Porukalla voi tehdä niin paljon enemmän - erityisesti pyrtsejä ajatellen ;) Tekstin löytäminen oli melko haastava osa paitaprojektia, mutta lopulta joukkueen ehdotuksesta löydettiin tämä lainaus, joka paitoihin lopulta painettiin.

Muutama kuva piti ottaa heti paitojen jaon jälkeen

Siirryin tämän vuoden alusta pelkästään junnuvalmennukseen, joten keväällä en enää valmentanut Kapuja. Silti näin nämä paidat aivan ensimmäisten joukossa kun Kapujen valkut hakivat ne Sportirolta Keke treenien alussa. Ihanat pinkit paidat muistuttamassa viime vuoden most spirited team -palkinnosta.

Kaput FCE kisoissa esiintymässä

Mitä tehdä kvinoasta? Kvinoapaprikoiden resepti

Kaapissa on jo pidempään avaamattomana ollut paketti kvinoaa ja eilen päätin, että nyt on keksittävä mihin sitä käyttäisi. Kvinoan ylivertaisuutta on hehkutettu ja se sisältää samat proteiinit kuin lihassa (Lähde: O'Connor), sopii gluteenitonta ruokavaliota seuraaville ja sisältää antioksidantteja. Monta hyvää syytä siis opetella kvinoaa käyttämään. Tässä tänään testattu superhyvä resepti.

Aineet:

• Paprikoita
• Pinaattia
• Sipulia
• Kvinoaa
• Fetaa
• Mustapippuria
• Basilikaa

 + jugurtti ja mausteet kylmäksi kastikkeeksi

Ohjeet:

1. Halkaise paprikat ja asettele pellille
2. Valmista kvinoa ohjeen mukaan
3. Pilko sipuli ja kuullota pannulla
4. Lisää joukkoon pinaatit hienonnettuna
5. Lisää mustapippuri ja basilika
6. Heitä joukkoon fetat ja kvinoa
7. Sekoita
8. Täytä paprikat
9. Paista uunissa kunnes paprikat ovat pehmenneet

Haikon Kartanon kylpylässä rentoutumassa

Sunnuntaina suunnattiin tyttöporukalla rentoutumaan Haikon Kartanon kylpylä puolelle ja paikka osoittautui oikein onnistuneeksi valinnaksi. Sateen takia muuten kiertely alueella ja ulkoilu jäi vähäiseksi ja keskityttiin lähinnä saunomaan ja lillumaan altaassa. Paikkaa voi kiitellä ystävällisestä palvelusta ja mukavasta miljööstä.

Paikan päälle pääsee kätevästi ainakin autolla ja parkkitilaa oli runsaasti hotellin ja kylpyläpuolen edustalla. Myös jotkin laivat kulkevat Haikon kautta kesäisin ainakin Helsingin suunnasta. Kylpylä erikseen ostettuna maksoi 20 e ja hinta sisälsi pyyhkeen.

Kylpylän puolella oli yksi isompi allas, jossa oli erilaisia hierovia pisteitä ja suihkuja, sekä kuumavesiallas, poreallas ja kylmäkaivo. Paikka ei ollut kovin iso, mutta juuri sopiva ainakin meidän porukan rentoutumista ajatellen. Sunnuntaina oli melko rauhallista ja meidän lisäksemme paikalla oli muutamia muita, mutta hyvin mahtui ja saunassakin saimme heitellä löylyä mielemme mukaan keskenämme.

Pienillä yksityiskohdilla paikkaan oli saatu ylellisyyden tuntua. Pukuhuoneessa oli lämmin ja tuoksui hyvälle ja suihku- ja saunatiloissa oli rauhallista ja siistiä. Isosta altaasta oli näkymä ulos ja poreammeen yläpuolta koristi lampuista rakennettu tähtitaivas. Kuumavesiallas oli oma ehdoton lemppari, sillä vilukissana ei mikään ole ihanampaan kuin lämmitellä vedessä lillumalla.

Haikon Kartanon kylpylä kannattaa ehdottomasti lisätä listalle mikäli kaipaa pientä rentoutusta kiireiden välissä. Helsingistä paikassa ehti piipahtamaan mukavasti päiväseltään ja Porvooseen on Haikosta lyhyt matka, joten visiitti Porvooseen onnistuu myös samalla reissulla.

Liikunnan uusi opetussuunnitelma sisältää loistavia uudistuksia

Jokaisella meistä on muistoja koululiikunnasta. Valitettavasti monilla nämä muistot ovat myös määrittäneet pitkälle liikunnan harrastamista myös koulun loputtua. Liikunta oli yksi lempiaineistani ja sain siitä myös hyviä arvosanoja. Kaikista lajeista en silti pitänyt ja arviointiperusteet tuntuivat välillä olevan hieman kyseenalaisia ja liikunnaopettajan tulkinta esimerkiksi myönteisestä suhtautumisesta liikuntaan tuntui välillä kytkeytyneen välineiden vapaaehtoiseen siivoamiseen tunnin jälkeen. Uinti oli yksi lajeista joista en pitänyt, sillä en pidä vedestä. Uintireissu tarkoitti käytännössä aina korvatulehdusta ja viikon sairastelua flunssan merkeissä. Kylmästä hytisten ja vettä niellen oli kuitenkin pakko antaa parastaan, jottei yksittäisen lajin huono suoritus vaikuttaisi kokonaisarvosanaan.

Päädyin uudelleen pohtimaan koululiikunnan arviointiperusteita erään valmennuskerran aluksi. Arviointiperusteet olivat koulun salin seinällä kaikkien luettavissa ja saivat pohtimaan sitä ollaanko nyt menossa ollenkaan oikeaan suuntaan tässä hommassa. Hyvän arvosanan saamiseksi pitää kyetä keskimääräistä paremmin hiihtämään. luistelemaan, uimaan, juoksemaan, pelaamaan palloa, voimistelemaan ja suunnistamaan. Lisäksi täytyy tsempata muita, toimia ryhmässä, sekä itsenäisesti, ymmärtää liikuntakulttuuria ja kokonaiskuvaa liikunnan ja terveyden välillä. Melko pitkä ja haastava lista asioita, joista suurinta osaa tavoitteista en tunne yhäkään täyttäväni vaikka hyviä arvosanoja sainkin.

Tasoryhmistä intoa liikuntatunneille

Kiinnitin erityisesti huomiota kahteen ongelmakohtaan, joiden näen aiheuttavan ongelmia koululiikunnassa. Ryhmät jaetaan luokkien, ei painotusten ja tasojen mukaan. Liikunnan arvostelussa ote on negatiivinen positiivisuuden sijaan eikä ota huomioon yksilöiden erilaista kehittymistä.

Aloitetaampa negatiivisuudesta. Otetaan esimerkki työelämästä. Työelämässä johtajia on suositeltu kiinnittämään huomiota alaistensa vahvoihin puoliin ja korostamaan ja käyttämään hyväksi niitä. Näin tehdään myös joukkueurheilussa. Tätä voisi hyödyntää myös koululiikunnassa. Liikuntatunneilla voisikin olla tarjolla enemmän valinnavapautta kuitenkin niin, että perusasiat kaikista lajeista tulisi opittua. Mikäli voimistelutunnilla haluaa tehdä 100 volttia renkaissa voisiko se olla mahdollista vaikka jokin toinen liike siinä jäisikin vähemmälle.

Tasoryhmiin jakaminen toisi liikuntatunteihin mielekkyyttä, joka siitä nyt puuttuu. Tärkeintä olisi löytää jokaisella oman tasoinen porukka harjoitella ja tasoja voisi vaihtaa myös lajista riippuen. Tasoryhmät on todettu toimiviksi myös muissa aineissa ja ne toimisivat hyvin myös liikunnassa. Esimerkkinä voisi ottaa vaikka lentopallon. Alkutunnin tehtäisiin perusharjoitteita yhdessä ja lopputunnista saisi valita haluaako tunnin loppuajan osallistua "lenttisturnaukseen" vai jatkaa pienemmällä porukalla esimerkiksi koppipalloa ja harjoitteita ilman pisteiden laskua. Tunti pysyisi näin mielekkäänä niille, joiden taidot ovat tasolla, jolla peli sujuu ja kilpailuhalu tuo lisädraivia tuntiin. Toisaalta myös palloa pelkäävät saisivat ottaa rauhallisemmin eikä tarvitsisi pelin keskellä pelätä henkensä edestä. Samalla opittaisiin itsensä ja oman kehonsa kuuntelemista ja vastuun ottamista omasta oppimisesta. Ehkä taidot karttuvatkin ja seuraavalla kerralla halua onkin jo osallistua turnaukseen.

Testit kehittymisen mittaamisen välineiksi

Usein oppilaalle on myös epäselvää miksi jotain suoritusta tehdään ja mittaamisella vertaillaan oppilaita keskenään sen sijaan, että se olisi väline oppia urheilusta ja treenaamisesta. Erilaiset testit ovat hyviä välineitä, silloin kun ymmärretään, miten niitä käytetään oman harjoittelun apuna. Se jaksatko tehdä yhtä monta vatsalihasta kuin keskimäärin samanikäiset on kehittymisen kannalta melko turha tietoa. Tärkeää olisi opettaa, että testeillä voidaan mitata kehittymistä ja näin voi helposti seurata oman harjoittelunsa tuloksia. Tälläinen lähestymistapa lisää motivaatiota ja innostaa harjoittelemaan. "Pystyit tällä kertaa seisomaan 5s kauemmin yhdellä jalalla kuin viime kuussa. Loistavaa kehitystä, jatka harjoittelua niin seuraavalla kerralla tulos paranee", tyyppinen palaute antaa enemmän eväitä kuin "olit keskimääräistä 12 vuotiasta huonompi".

Uudessa opetussuunnitelmassa liikutaan oikeaan suuntaan

Uudessa ops2016 on koululiikuntaa uudistettu paljon ja hyvään suuntaan. Myönteisten kokemusten, sisäisen motivaation ja pätevyydentunteen vahvistamisen otan innolla vastaan. Kehityssuunta vaikuttaa loistavalta ja liikunnallisen elämäntavan rakentamista tukevalta.

Testien poistamisesta on käyty kiivasta keskustelua puolesta ja vastaan, sekä oltu huolestuneita siitä miten motivoidaan niitä, joiden testeissä suoriutuminen on erinomaista. Onhan se myös vähän ikävää juosta cooperin testiä mikäli, hyvällä tuloksella ei ole vaikutusta arvosanaan. Kilpailemista ja taitojen näyttämistä tulisikin liikuntatunneilla mahdollistaa muuta kautta positiivisessa hengessä. Seuraammehan me penkkiurheilijoina hienoja suorituksia ja saamme tästä inspiraatiota omaan treeniin. Koulussa voitaisiin opetalla hyödyntämään tätä pääomaa jos jollain on erityisosaamista lajissa voi tämä oppilas kertoa harjoittelustaan ja mahdollisesti opettaa joitain taitoja muille yhdessä opettajan avustuksella.

Näen uudistukset positiivisina myös huippu-urheilun kannalta. Sisäisen motivaation painottaminen aikaisessa vaiheessa lisää innostusta liikuntaa kohtaan ja myönteisen kokemuksen kautta uskallusta kokeilla erilaisia lajeja. Tätä kautta koululaiset innostuvat toivottavasti myös yhä isommissa joukoissa mukaan harrastamaan liikuntaa monipuolisesti myös vapaa-ajalla. Samalla tarvitaan myös ymmärrystä seurapuolella siitä, että jatketaan innostamista ja mahdollistetaan myös lajin harrastaminen ilman kilpauratavoitteita. Annetaan urheilijoille aikaa kehittyä ja tehdään harjoittelusta niin innostavaa, että taidot karttuvat huomaamatta. 

May Madness 2015 - kisat ohi, katse kohti syksyä

Kevätkausi huipentui eilen May Madness kisoihin Keken ja Langujen kanssa. Mahtava päivä takana ihanien ihmisten seurassa. Vaikka kisapäivän jälkeen onkin aina aivan loppu tuntuu, että aivot jäävät sellaisiin cheermoodiin, ettei unta meinaa millään saada. Valmentajan katse onkin pikkuhiljaa kääntynyt jo kohti syksyä ja Super Cheer-kisojen ohjelmaa. Pientä fiilistelyä nyt kuitenkin vielä eiliseltä ja kisojen purkua.

Päivä oli todella kiireinen ja yhtään cheerpuolen ohjelmaa en ehtinyt nähdä, sillä olin joko Keken kanssa lämppäämässä, kenraaleissa tai kisaamassa tai valmentaja-roolissa Langursien kanssa samojen aktiviteettien parissa.

Teimme Keken kanssa kenraalissa ensimmäistä kertaa koko ohjelman niin, että kaikki olivat paikalla. Kekessä treenailu pitää ottaa ymmärtäväisellä ja rennolla asenteella, sillä aikuisten ihmisten on välillä vaikea saada sovitettua menojaan niin, että kaikki pääsisivät joka kerta paikalle. Markkeerauskierroksia ja eri kokoonpanoilla ohjelmaa on kuitenkin tehty joka treeneissä, joten ohjelma oli kaikilla hallussa. Vaikka kisoja on takana eri lajeisssa monta olen silti ihminen joka jännittää juuri ennen matolle menoa aivan älyttömästi ja on pakko pitää suu kiinni, kun tuntuu että oksennus nousee kurkkuun. Siinä vaiheessa aina miettii, miten aikoo tässä olotilassa suoriutua mistään liikunnallisesta suorituksesta, mutta olo menee onneksi ohi heti kun pääsee matolle ja mahtava rauhallinen tsemppifiilis valtaa. Kisoja on takana sen verran monet, että tiedän olevani jännittäjä ja annan siihen itselleni luvan mikä yleensä parantaa oloa.

Keken ohjelma sujui mallikkaasti vaikka toisen pyrstipuolen alastulo hieman harmittikin, sillä treeneissä ei ollut ikinä sen kanssa ollut ongelmaa. Hyvää fiilistä ja tsemppiä ei sekään kuitenkaan haitannut. Päivä oli voitokas myös meidän kisatyöntekijälle, joka voitti arvonnassa hotellilahjakortin. Kesä Kekeillään varmaan suurimmaksi osaksi ulkona rennon treenailun merkeissä.

Omaa ohjelmaa enemmän jännitti valmennettavieni Langurs-joukkueen suoritus. Sykkeet kävivät lähellä 200 Langujen suorituksen aikana (kyllä me mitattiin sykemittarilla). Suoritus oli mitä mahtavin ja aidot hymyt ja innostus paistoivat ohjelmasta. Tytöt ovat todella motivoituneita ja valmentajana saa enemmänkin muistutella levosta kuin yrittää innostaa treenaamaan.

Joukkueen taidoissa on tapahtunut huikeaa kehitystä ja tämän suorituksen jälkeen on hyvä lähteä suuntaamaan kohti syksyn Super Cheer -kisoja ja edistyneet sarjaa. 

Valmentajien taidoissa oli sen sijaan huomattavissa taantumista, sillä sisäluvussa oli ollut pahaa vikaa ja olimme laittaneet ohjelmaan kielletyn liikkeen, josta joukkuetta rokotettiin pisteellisesti. Harmituksen määrää on vaikea kuvailla, kun kyseessä oli täysin oma huolimattomuusvirhe, mutta tässä on hyvä paikka opetella antamaan itselleen anteeksi ja oppia virheistään. Syksyä varten syynään sääntöjä sitten näidenkin kisojen edestä.

Tyttöjen meininki pysyi koko päivän iloisena ja joukkue oli järjestänyt aivan mahtavan läksiäisesityksen huudon kera muihin cheertehtäviin siirtyvälle Languvalkulle. Muutamat kyyneleet valutettiin siinä kohtaa ja syksyyn jatketaan kahden valmentajan voimin kolmen sijasta. 

Kiitos ihanalle joukkueella mahtavasta päivästä! Olen todelle ylpeä mun junnutytöistä <3

Tämä viikko lepäillään ja ensi viikolla jatketaan Langujen kanssa kesätreenien merkeissä. Hauskaa päästä suunnittelemaan nyt treeneihin vähän vapaampaa tekmistä kuin ohjelman tekoa. 

Perjantai-illan rentoutuminen teetastingin merkeissä Ekbergillä

Sunnuntain kisapäivä lähestyy nopeaa vauhtia, joten tänään ja huomenna otetaan rennosti ja vältellään kisajännitystä mukavan ohjelman parissa. Muutaman yllättävän sattuman kautta päädyin lähtemään ystävän kanssa teetastingiin Cafe Ekbergiin .

Juon melko harvoin kuumia juomia ja kahvia en ollenkaan, joten valinta on aina oikeastaan tee. Singaporen reissulta mukaan tarttuneet teepaketit on avattu ja varsinkin talvella myös useampaan kertaan maisteltu, mutta luokittelisin itseni pikemminkin teen kausittaiseksi juojaksi kuin varsinaiseksi teefaniksi. Tämäniltaisen teetastingin jälkeen voi tosin olla, että tähän asiaan tulee muutos!

Teetastingin vetäjänä toimi teesommelieriksi tituleerattu Stefan Sjöholm, jonka teiden tuntemus ja aihetta kohtaan paistava intohimo innostaa myös osallistujan kaivamaan teepannunsa naftaliinista. Teeuntuvikolla uudet sanat ja teelaatujen nimet vilisit nopeaan tahtiin, mutta keskeyttää sai ja kysyvä sai vastauksen. Monia hyviä vinkkejä jäi myös takataskuun kotiin vietäväksi ja kokeiltavaksi.

Kiireettömyys ja rentoutuminen olivat tastingissa läsnä joka hetkessä. Teetä tuoksuteltiin niin pussista, haudutuksen jälkeen ja valmiina lasista. Maistelua ei toki unohdettu vaan jokaista lajia maisteltiin hartaasti.

Maistelussa käytettiin viinilaseja, joissa muun muassa teen väriä oli helpompi katsoa ja tuoksut nousivat paremmin nenään. Vaikkei teestä pääsääntöisesti pitäisikään voi hyvin tehty tee kuitenkin yllättää. Usein juon teetä hunajan ja maidon kanssa, mutta nämä teet eivät lisukkeita kaivanneet. Pannussa puoli päivää viruneen teen kitkeryys puuttui rakkaudella laitetuista teistä täysin. 

Oma teenlaittotyyli tulee myös muuttumaan hieman tastingissa saatujen hyvien vinkkien mukaiseksi. Malttamattomana ihmisenä tunnustan, että tapana on kaataa kiehuva vesi suoraan teelehtien päälle. Ihanteellinen veden lämpötila olisi kuitenkin noin 80 astetta. Vaikkei veden lämpötilaa kovin kätevästi kotikonstein kattilasta mitata tarkoituksena on antaa veden tulevaisuudessa hieman jäähtyä ennen kaatamista. Ennen veden kaatamista tee huuhdeltiin ja itse haudutuksessa teenlehdet saivat uiskennella hetken vedessä ennen siivilöimistä.

Kesää ajatellen innoistuin myös kylmän teen teosta, joka olisi sopivan yksinkertainen aamuja ajatellen. Teenlehdet laitetaan yöksi jääkaappiin veteen lillumaan ja aamulla homma on valmista juotavaksi. Tämä menee kokeiluun heti ensi viikolla!

Tastingiin kuului myös leivos ja valitsin itselleni ruusuvedelle kostutetun valkosuklaa-mansikkaleivoksen. Taustatiedoiksi kerrottakoon, että olen suuri kakkujen ja leivosten ystävä ja voisin hyvin kuvitella eläväni niillä, jos niistä saisi kaikki tarvittavat ainekset monipuoliseen ruokavalioon. Ekbergin leivos hipoi täydellisyyttä. Leivoksen kuuluu mielestäni olla makea, muttei sellainen, että muutaman palan jälkeen tulee paha olo. Koostumus oli miellyttävän pehmeä ja ulkonäkö täydellisen kesäinen. Nam!

Kotiinpäästyäni aloin todellakin kaivamaan esiin teepannua, jonka tarttui mukaan reissun päältä kauppahallista ja jonka kuljettamisessa takaisin Suomeen oli pieniä haasteita, mutta ehjänä tuli perille. Näillä eväillä voisi hyvin järjestää kotona pienet teekutsut :)

Mistä löytää aikaa liikuntaan?

Lyhyt vastaus: Aikaa ei löydy mistään, get your priorities straight.

Useat ihmiset kysyvät usein miten minulla on aikaa liikkua kaiken muun tekemisen ohella. Yksinkertainen vastaus on, että liikunta on minulle niin tärkeä asia, että voin sen takia jättää jotain muuta tekemättä eli automaattisesti priorisoin liikunnan muiden asioiden edelle. Varsinkin aikuisena tämä on vaatinut sitä, että uskaltaa luopua tietynlaisesta täydellisyyden tavoittelusta oman elämänsä suhteen ja tehdä sen sijaan asioita, joista nauttii.

Välillä toki tulee hetkiä, jolloin samaan ajankohtaan sattuu monia tärkeitä asioita ja välttämättä ei ehdi itse treenaamaan totuttuun tapaan. Ensi viikko tulee olemaan tälläinen "hullu" viikko, sillä kisaviikolle huipentuu valmentamiset ja omat treenit ja lisäksi työt ja juuri alkaneet avoimen yliopiston luennot tekevät päivistä melkoista haipakkaa. Keke treenailun lisäksi seuraavalla viikolla on siis tiedossa kaikkea muuta kuin liikuntaa.

Ensimmäinen askel liikunnan lisäämisessä on löytää liikuntamuoto, joka on niin hauska ja innostava, että et meinaa malttaa pysyä poissa sen parista. Tällöin jonkin muun asian tekemättä jättäminen ei tunnu uhraukselta.

Seuraavaksi tee lista asioista, joista voi karsia itsellesi lisää aikaa. Itse karsin melko usein sellaisista asioista kuin siivoaminen tai ruuanlaitto. Levosta eli unesta ja ruokailumääristä en karsi aikaa kuin hätätapauksissa. Ruokaa kyllä tässä taloudessa syödään, mutta monimutkaisten reseptien sijaan tulee usein tehtyä jotain nopeaa ja helppoa. Siivoamisesta tinkiminen voi varsinkin aluksi tuntua haastavalta, sillä usein meihin on juurrutettu ajatus siitä kuinka usein pitäisi imuroida tai miltä kodin pitäisi näyttää. Itse imuroin, kun kuljen nilkkoja myöten koirankarva/pölypalloissa tai hiekka alkaa tuntua varpaissa tai alkaa tuntua siltä, että pitäisi siivota. Välillä toki harmittaa, kun oma koti ei useinkaan näytä sisustuslehden kuvalta ja välillä ystävillä käydessä ihanat leikkokukkasetelmat ja kauniit kattaukset aiheuttavat pientä kadehdintaa. Silloin pyrin muistuttamaan itseäni siitä, että eri ihmisillä on erilaiset mielenkiinnon kohteet ja jollekin ykkösprioriteetin harrastus on koti, minulle se on liikunta.

Ruokaisat välipalat/iltavälipalat treenin jälkeen. Ei se ulkonäkö vaan helppous ja maku.

Valmistus: 

Leikkaa bataatit ja porkkanat.

Laita pellille ja valele öljyllä.

Mausta bataatit cayennepippurilla ja porkkanat hunajalla.

Katson asiaa toki näkökulmasta, jossa liikunta on ollut elämääni pienestä pitäen ja urheilun ollessa elämäntapa johon on kasvanut sisään. Liikunta on erottamaton osa päivää samalla tavalla kuin nukkuminen ja syöminen ja sen takia myös ajan löytäminen liikunnalle on ollut suht helppoa.

Miten löytää lisää aikaa liikuntaan?

• Tee lista asioista/velvollisuuksista, joista et voi tinkiä liikunnan takia (esim. työt)
• Tee lista asioista, jotka vievät aikaa liikunnalta, mutta eivät ole pakollisia (siivoaminen)
• Priorisoi uudelleen
• Liiku tavalla, joka inspiroi ja tuo elämään lisää voimavaroja. Positiivinen kehä on valmis.
• Yhdistä tekemisiä (Lähde lenkille kaverin kanssa, vie koira ulos tai aloita agility)

May Madness -kisat lähestyvät vauhdilla

Tuntuu, että joka vuosi sitä huomaa, miten kevätkausi on mennyt huimaa kyytiä ja kausi on lopuillaan kevätkisojen muodossa. Tai ehkä sitä on vaan vanha kun alkaa puhumaan miten aika menee niin nopeasti.... Tänään kunnolla iskostui vasta ainakin omaan päähän, että Maykkarit ovat ensi viikolla ja Keken kanssa meillä on enää jäljellä kahdet treenit ja Langujen kanssa onneksi hieman useammat. Onnistuin kuun alussa nappaamaan itselleni flunssan, joten tämän kuun treenailut on jäänyt itseltä vähiin ja kun treenit ovat vain kerran viikossa niin treenikertoja ei montaa kuukauteen tule. Tänään siis kovalla tsempillä Keke treeneissä ohjelmaa läpi.

Kisoissa nähdään molempina päivinä FTE:n joukkueiden kilpailusuorituksia ja cheer aloittelijat, minit -sarjassa lauantaina kolme Espoon joukkuetta. Lauantain menee itsellä lepäillessä ja sunnuntaihin valmistautuessa, joten harmillisesti en meidän minijoukkueita pääse kisamatolla näkemään, mutta ensi viikon treeneissä varmasti ehtii tsempit toivottaa.
Langurit kisaavat sunnuntaina samana päivänä Keken kanssa, joten juoksemiseksi menee aivan kirjaimellisesti, sillä kenraalit ja junnusarjan kilpailusuoritukset ovat samaan aikaan. Langurs-joukkue perustettiin 2014 tammikuussa ja joukkueelle nämä kisat ovat toiset kisat ja osalle urheilijoista ensimmäiset. Joukkue on tehnyt ahkerasti töitä ja uusia taitoa on opittu. Tänä vuonna esiintymisiä on ollut huomattavasti enemmän ja toivottavasti tämä näkyy kisamatolla kohonneena esiintymisvarmuutena. Viime vuoden ohjelmaan verrattuna tämän vuoden ohjelma on nopeatempoisempi ja haastavampi. Tavoitteena tänäkin vuonna on pystyä tekemään oma paras suoritus kisapäivänä.¨

Keken kanssa kisataan Cheer SM-taso, sekajoukkueet sarjassa. Mikäli, että ole vielä osallistumisluettelo lukeneet niin pienen vinkin meidän ohjelmaan voi saada tästä KEKE goes Eurovision...

May Madness vuonna 2007 oli ensimmäiset kilpailut  missä kilpailin cheerleadigin parissa.

Sieltä muistona sen vuoden kisapaita, jota käytän vieläkin treenipaitana xD

Ei ihme, että on jo vähän kulahtanut.........

Uutta korulaatikossa

Pidän harvoin koruja, lähinnä siitä syystä, että melkein joka päivä ohjelmassa on treenailua ja pelkään unohtavani korut laukun pohjalle tai hävittäväni ne. Välillä tietysti on kiva laittautua ja silloin on hyvä, että koruvarastosta löytyy jotain asua täydentämään.

Korujen uusin tulokas on titiMadamin leopardi-koru, joka lähti mukaan heräteostoksena Korkeasaaressa käynnin yhteydessä. Vierailin muutama viikko sitten Korkeasaaressa, en tosin eläintarhassa asti, mutta piipahdin vilkaisemassa ulkopuolella olevassa kauppa/kahvilassa olevia tuotteita ja tämä oli pakko kotiuttaa mukaan. 20 % tuotosta menee Amur-hankkeelle.

Tästä tuli kertaheitolla uusi lempikoru

Ajatuksia valmentamisesta Nuori Suomen videon pohjalta

"Urheilu voi olla lapsellesi maailman hienoin asia." Näillä sanoilla alkaa Nuori Suomen video (alla) ja jatkuu "siihen vaikutat sinä, aikuinen". Urheilu oli minulle lapsena ja on yhä yksi elämäni hienoimmista asioista ja valmentajana toivon, että se on sitä myös valmennettavilleni. 

Video oli suunnattu ensisijaisesti vanhemmille, mutta myös valmentaja saa videolta hyviä eväitä ja muistutuksia siitä, mihin suuntaan viedä valmennustyötään.

Valmentajana viettää aikaa urheilijoiden kanssa vain ohjatuissa treeneissä, mutta silti oman esimerkin ja kannustamisen kautta voi vaikuttaa siihen, miten valmennettavat viettävät muuten aikaansa. Liikunta-annoksen lisäämisessä valmentaja voi kannustaa puheissaan monipuoliseen liikuntaan ja joustaa myös tarvittaessa, jotta lapsella on mahdollisuus harrastaa useaakin lajia. Treenisisältöjä suunniteltaessa monipuolisuus on myös valttia ja myös kisakaudella voi valmentajana tuoda treeniin erilaisia elementtejä harjoittamaan esim. voimaa, liikkuvuutta tai kestävyyttä.

Valmentajan on tärkeää ymmärtää omien valmennettaviensa taso ja ymmärtää, että myös joukkueen sisällä urheilijat kehittyvät eri tahtiin. Varsinkin minitasolla samassa sarjassa kilpailevat lapset ja tätä myötä myös joukkueet lähtevät kilpailuihin henkisesti ja fyysisesti täysin eri tasoilta. Pienimmille mineillä jo pelkästään ohjelman muistamisessa ja yleisön edessä olemisessa on reilusti haastetta kun taas isoimmilla mineillä voi hyvin olla takanaan jo 5 vuoden kokemus lajista ja kilpailemisesta. Voittamisen merkitys ei pitäisi olla liian suuri myöskään valmentajan taholta ja tämä tulisi ottaa huomioon myös puheissa ja kilpailuihin valmistautumisessa. Kisaohjelman tulisi olla tarpeeksi haastava, mutta joukkueen tasoinen, jotta urheilijan on mahdollista saada onnistumisen kokemuksia myös kilpailutilanteessa.

"Innosta, kannusta, opeta, auta, mahdollista, tue ja hyväksy". Tässä hyvä muistirimpsu myös valmentajalle. Positiivista loppukevättä!

Lajikokeilu: Boulderointia ja seinäkiipeilyä Salmisaaressa

Viime viikolla ennen flunssan kouriin joutumista pääsin vihdoin kokeilemaan boulderointia ja seinäkiipeilyä Salmisaaren kiipeilyareenalla kun saimme viimein aikataulut sovitettua yhteen kiipeilyä harrastavan kaverini kanssa. Henkilökohtaisesta valmentajasta ensimmäisellä kokeilukerralla oli suuri hyöty, sillä seinällä roikkuessa on haastavaa hahmottaa miten päästä eteenpäin ja myös tekniikkavinkit olivat hyödyksi, vaikkei niitä heti pystynytkään omaksumaan.

Salmisaareen päästessäni kohtasin kriisin -  olin unohtanut ottaa ponnarin mukaan... En osaa harrastaa mitään liikuntaa hiukset auki, mutten viitsinyt kotiinkaan lähteä, joten päätin pärjätä ja eipä sitä kiipeillessä ehtinyt pahemmin hiuksia miettiä. Heti aluksi sain myös kokea koko kiipeilyreissun pelottavimman hetken: portaiden kiipeämisen boulderointipaikalle. En erityisesti pelkää korkeita paikkoja, mutta inhoan korkeita paikkoja, josta joudut katsomaan alas ja näät tason läpi maahan asti. Portaat olivat siis sellaiset kapeat kierreportaat ritilöillä, joten jokaisella askeleella sai katsoa miten maa kaikkosi kauemmaksi jalkojen alta. Portaiden jälkeen kiipeily tuntui erittäin turvalliselta vaihtoehdolta. (Onneksi poispäin pääsi eri kautta)

Aloitimme treenin lämmittelyn jälkeen boulderointireiteistä. Aluksi harjoittelimme perusasioita, kuten sen, että edetään omalla värillä ja miten kiipeäminen aloitetaan, sekä turvallisen alastulon. Kiivetessä pitäisi tehdä töitä jaloilla, mutta kyllä se näin aluksi oli enemmän käsillä roikkumista. Kuten kuvasta näkyy oma kiipeämistyyli ei vielä ihan hämähäkkimiehen etenemiseltä näyttänyt...

Pieni pumppi kiipeilyn jälkeen

Jatkoimme boulderoinnin jälkeen harjoittelemaan itsevarmistavalla seinällä ja vielä viimeisillä voimilla kaverini varmistaen. Voimat alkoivat olla jo tässä vaiheessa melko loppu, joten hauskin vaihe oli itseasiassa alastulo köyden varassa. Boulderoinnin patjalle hyppäämisen jälkeen köyden avulla alastulo tuntui melko turvallliselta. Kaverin varmistaessa pystyi myös pitämään pieniä hengähdys- ja miettimistaukoja.

Kiipeily oli haastavaa myös henkisesti, sillä usein eteenpäin pääseminen oli enemmän kiinni korvien välistä kuin fyysisistä tekijöistä. Eräskin boulderointirata piti kiivetä kolme kertaa kunnes viimeisellä kerralla uskalsin kiivetä loppuun asti tehden viimeisen vaihdon "kunnolla". Aloittelijalle kurssista tai valmentajasta on varmasti hyötyä, sillä oikean tekniikan oppiminen heti alussa kantaa pitkälle ja treenaaminen on hauskempaa. 

FCE2015 - junnujen kisakauden avaustapahtuma

Viime lauantaina molemmat Espoon junnujoukkueet pääsivät tänä vuonna ensimmäistä kertaa kisamatolle yleisön eteen FCE2015 kisatapahtumassa. Idea omasta kisatapahtumasta lähti jo viime vuoden puolelta, vaikka varsinainen toteutus sijoittuikin tämän vuoden puolelle. Halusimme järjestää mukavan, alkeisjoukkueille suunnatun kisatapahtuman, jossa urheilijoiden olisi mahdollisuus saada kisakokemusta. Espoon juniorijoukkueista kilpailivat Siamangit ja Langurit esiintyivät ensimmäistä kertaa uusissa puvuissaan.

Siamangit ovat Espoon kerran viikossa harjoitteleva alkeisjuniorijoukkue. Päätimme joukkueen kanssa yhdessä lähteä kilpailemaan tapahtumaan saamaan kisakokemusta vaikka valmentajan hieman treenien vähyys hirvittikin. Mahtavasti saatiin kuitenkin puristettua kokoon siisti ohjelma niiden treenien voimilla, mitä ehditiin ennen kilpailua pitää. Nyt kauden viimeiset treenit keskitytään opettelemaan uusia taitoja.

Bonuksena kisoissa oli esiintymässä Gorillat, joiden ohjelma oli varmasti monelle uudelle cheepparille päivän kohokohta. Itsekään en ollut vielä ehtinyt MM-ohjelmaa nähdä, joten olin myös superinnoissani ja kylmät väreethän siinä tuli katsellessa.

Kiitos vielä kerran kaikille tapahtuman vapaaehtoisille ja kisaajille huippupäivästä. Tässä vielä fiiliksiä kisatapahtumasta.

Lajikokeilu: AirYoga Esport Bristolissa

Esport Bristol avasi hetki sitten ovensa aivan Helsingin keskustaan ja kävin tällä viikolla tutustumassa ryhmäliikuntatarjonnasta AirYogaan. AirYogassa käytetään katosta riippuvaa "silkkiä" apuna tehtävissä liikkeissä.

Pidin tunnista kovasti ja silkistä oli paljon hyötyä haastavien liikkeiden tekemisessä, sillä vartaloa sai tuettua kätevästi ja keskittymisen pystyi laittamaan esimerkiksi lonkan avaamiseen. Liikkeet myös harjoittivat keskivartalon lihaksia ja tekivät hyvää myös selälle. Tunnin loppupuolella päästiin myös roikkumaan silkistä, mitä olin koko tunnin odottanut. Pääalaspäin lepakon roikkumista muistuttavassa asennossa oli sekä hauskaa, että hyödyllistä, sillä selkä sai venyä rennosti. Koko tunnin ehdoton kohokohta oli kuitenkin loppurentoutus, jossa mentiin makaamaan kokonaan silkin sisään. En voi ajatella mitään muuta parempaa rentoutuskeinoa! Aloin himoitsemaan omaa silkkiä kotiin, jotta voisin joka päivä leikkiä koteloitunutta toukkaa ja pitää päivän meditaatiohetken silkin sisässä.

Tunti oli fiilikseltään hieman erilainen mihin olen yleensä joogassa tottunut ja jollain tavalla hieman "kuntosalimainen". Ohjaaja näytti liikkeet ja tekniikat, sekä vastaili kysymyksiin, mutta ei esim käynyt korjailemassa asentoja. Yhteistä aloitusta tai lopetusta mihin olen joogatessa tottunut ei myöskään tunnilla ollut. Tunnille on ryhmäliikuntatunneilla kävijän myös näistä syistä helppo tulla. Mikäli Bristolissa käyt suosittelen lisäämään tämän tunnin viikko-ohjelmaasi.

Feta-kasvispihvit, joista tykkää koko porukka

Pääsiäisenä tuli kokeiltua muutamia uusia reseptejä ja kasvisruokavaihtoehtoja. Kasvispihvit ei ole kuulunut ikinä omalle suosikkilistalle (en muuten tunne kovinkaan montaa kasvissyöjää, jotka söisi kasvispihvejä...), mutta näitä feta-kasvispihvejä veteli hyvällä ruokahalulla  koko porukka. Tämä versio käy myös gluteenittomille, joille käy kaura. Lihaton, ei vegaani.

Ainekset

1 kesäkurpitsa

2 porkkanaa

1 punasipuli

1 purkki fetaa

1 dl kauraleseitä

4 kananmunaa

0,5 dl esim tattarijauhoja

mustapippuria

suolaa

Soijajugurttia ja dippiä kastikkeeksi

Valmistus

1. Raasta kesäkurpitsa (tai murskaa jollain) ja heitä ylimääräinen neste pois. 

2. Paloittele/murskaa/pilko muut kasvisjutut ja lisää feta.

3. Lisää jauhot, kaura ja munat. Sekoita.

4. Muotoile sellaisiksi kun haluat ja laita uuniin tai paista pannulla.

Tarjoiluehdotus:

Toimii erityisen hyvin esim perunamuussin ja dipin/kylmäkastikkeen kera.

Pitääkö salilla käydä? Pohdintaa motivaatiosta ja kuntosalilla käymisestä

Aloitin aktiivisen kuntosaliharrastuksen melko lailla tasan kaksi vuotta sitten kun osallistuimme cheerjoukkueemme kanssa Bodycampin LadyPower-haasteeseen ja sain itselleni oman saliohjelman ja ruokavalion. Aiemmin olin satunnaisesti käynyt jaksottaisesti salilla, mutta en ollut löytänyt tarpeeksi motivaatiota ja innostusta aktiiviseen saliharjoitteluun, sillä muut harrastukset veivät paljon aikaa. Lihaskuntoharjoittelua tuli tehtyä myös osana lajitreeniä ja kovin nuorelle ei saliharjoittelu ole edes suositeltavaa.

Pienenä kuntoilua tehtiin paljon leikkien muodossa ja voimisteluharjoituksissa. Juniori-ikäisenä aloitin cheerleadingin, jossa treeneissä usein tehtiin myös kuntoa esim. punnerruksia. Seniori-tasolle siirtyessäni tuli kuntoilu yhä ajankohtaisemmaksi ja tein lihaskuntotreeniä myös kotona pääsääntöisesti kehonpainoilla sekä pienillä käsipainoilla, kuminauhoilla ja muilla kotoa löytyvillä välineillä. Hyvä pohja kuntoiluun on siis rakennettu jo pienestä pitäen ja salille oli lopulta helppo lähteä, kun monet perusasiat ja liikeradat olivat jo tuttuja.

Lihaskuntoharjoittelu on ollut itselleni aikaisemmin ja on yhäkin lähinnä varsinaisia lajejani tukevaa harjoittelua. Näen, että kuntosaleilun aloittamiseen vaikutti monikin tekijä, kuten tauon pitäminen cheerleadingissa ja "eläkkeelle" (Kekeen) siirtyminen. Tätä kautta vapaa-aikaa oli yhtäkkiä enemmän ja jollain liikuntaharrastuksella piti tämä tyhjiö täyttää. Halusin myös saada lisää voimaa ja pitää kuntoani yllä ja sali tarjosi tähän erittäin tehokkaan vaihtoehdon. Useat kuntosaliharjoittelun puolesta puhuvat faktat, kuten positiiviset vaikutukset hormonitoiminnalle ja valmiiksi tehty, sponssina saatu saliohjelma vaan buustasivat innostusta aloittaa kunnolla harrastus, joka oli aiemmin jäänyt vain lyhyiden aikavälien kokeilutasolle. Kaiken lisäksi fitness-buumi innosti monet tutut salille ja kaikkialta pursusi vinkkejä, inspiraatiota ja motivaatiotekstejä.

Analysoin tänään hieman omia fiiliksiä ja motivaatiota salilla käymisen suhteen. Aloittaessani en ollut niin innostunut itse treenaamisesta, vaan enemmänkin siitä miten voimaharjoitelu antaisi eväitä cheerleadingiin ja akrobatiaan. Kuitenkin kävin niin, että aloin nauttia saliharjoittelusta ja innostuin hommasta kerta kerralta enemmän. Tällä hetkellä sali toimii meditaatiosta, jossa pääsen hyvään flow-tilaan keskittymään tekemiseen musiikit korvilla. Treeni on päivän rauhoittumishetki, jossa ei tarvitse jutella muiden kanssa vaan saan keskittyä itseeni. Hyvä fiilis ja motivaatio syntyy myös siitä, kun huomaa, että painoja saa hieman nostaa tai huomaa kehitystä vaikka haukkarin koossa.

Pohdin myös hieman tulevaisuutta ja sitä miten salilla harjoittelu tulee tai ei tule olemaan osana sitä. Nyt salille treenaamaan tekee mieli lähteä muutaman päivän levon jälkeen ja 2-3 kertaa viikossa menee kevyesti ja hyvällä mielellä. Tiedän kuitenkin, että pidemmän päälle innostun lajeista, joissa voin oppia uusia taitoja ja harjoitella tekniikkaa. Voi siis olla, että pitkässä juoksussa salilla harjoitteleminen alkaa tuntua puulta ja painot tai ulkonäkö eivät enään riitä motivaattoreiksi. Toki harjoitteluun voi lisätä myös salille uusia liikkeitä ja harjoitella uusia tekniikoita tai hioa vanhoja, mutta pääsääntöisesti idea on kuitenkin taitojen sijaan voiman lisäämisessä/ylläpitämisessä, johon saliharjoittelu luo tietyt puitteet. Olenkin tehnyt sen päätöksen, että siinä vaiheessa kun homma alkaa tuntua puulta ja salille joutuu lähtemään viikkoja hampaat irvessä on tullut aika miettiä muita vaihtoehtoja. Ehkäpä kuntoiluun keskittyvät ryhmäliikuntatunnit tai street workout tyyppiset harjoittelut voisivat hyvin olla se seuraava vaihtoehto.

Haluan tällä kirjoituksella myös kannustaa kaikkia kokeilemaan eri lajeja ja etsimään itseään puhuttulevan liikuntaharrastuksen. Mikäli kuntosalilla käynti ei tunnu kiinnostavalta tai motivoivalta, kokeile jotain muuta. Oman juttunsa löytämisen kautta liikunnasta tulee elämäntapa ja voimavara, josta on iloa monella eri tavalla. Aina ei tarvitse mennä läpi harmaan kiven vaan samaan päämäärään voi päästä myös kiven kiertämällä.

Cowspiracy esittää kysymyksen siitä, miksei ruuantuotannosta puhuta ympäristön ykkösongelmana

Aamuisen brunssin jälkeen oli tänään ohjelmassa vähän vakavampaa asiaa Cowspiracy elokuvan muodossa. Season Film Festival esitti elokuvan ilmaisnäytöksenä, jonka jälkeen oli WWF:n järjestämä keskustelutilaisuus elokuvasta ja sen aiheista. Keskustelutilaisuuta veti Huilin päätoimittaja Riikka Suominen ja keskustelijoina olivat WWF:n Jussi Nikula, ruokakulttuurin professori Johanna Mäkelä ja luonnonlaidunlihatuottaja Frederik von Limburg Stirum.

Dokumentissa pureudutaan siihen, miksei kotieläintuotannon ympäristövaikutuksista puhuta ja miksei siihen puututa, vaikka ympäristöhaitat ovat selkeästi suuremmat kuin esimerkiksi liikenteestä johtuvat syyt. Elokuvan alkaa kevyemmin Kip Andersenin kertoessa miten hän on toteuttanut meillekin kovin tuttuja pieniä ympäristötekoja, kuten kierrätystä, lyhyitä suihkuja, pyöräilyä autoilun sijaan tietämättä, että hieman pidemmän suihkun sijaan mäkkärin hampparin välissä syöty pihvi onkin suurempi ongelma.

Lähtiessään selvittämään mikseivät järjestöt aja veganismia ympärisönsuojelun ykköstekona Kip törmääkin hiljaisuuteen ja kiertelyyn. Dokumentista löytyvätkin kunnon salaliittoteorian ainekset, mutta totuus näyttää silti olevan, että takana toimivat isot monikansalliset yritykset ovat tehokkaita painostajia pienempien toimijoiden ja eriävien mielipiteiden hiljentämiseksi. 

Kaikesta amerikkalaisille tyypillisestä dramaattisuudesta huolimatta dokkari oli ajatuksia herättävä ja ehdottomasti katsomisen arvoinen. Pieniä huokaisuja herätti mm. kohtaus, jossa Kid näkee kun yksittäinen lintu teurastetaan ruuaksi ja menee itkemään nurkan taakse asiaa kommentoiden, että mikäli ei kykenä tätä katsomaan ei ehkä pitäisi syödä lihaa. Jossain vaiheessa elämää on toki hyvä todeta, että liha tulee todellisesta eläimestä, mutta ehkä nykyään myös Suomessa on lapsia, jotka eivät ole ikinä lehmää, sikaa tai kanaa todellisuudessa nähneet ja liha on asia, jota myydään kaupan hyllyllä eikä se millään tavalla yhdisty kuviin eläimistä laitumella.

Elokuvan jälkeisessä keskustelutilaisuudessa mietittiin tilannetta Suomessa ja myös pohdittiin dokumentissa esitettyjä lukuja myös osaa niistä kritisoiden. Vaikka Suomi eroaa maataloustuotannollisesti USA:sta ovat maatalouden ympäristöhaitat ajankohtaisia myös meillä, eikä niitä ole politiikassa tai julkisessa keskustelussa nostettu vielä keskiöön. Keskustelussa tuli esille, että ruokavalintoja pidetään hyvin henkilökohtaisena valintana. Meillä kuitenkin puututaan kovalla kädellä esimerkiksi alkoholinkäyttöön mm. verotuksen voimin asiaa kansanterveydellä perustellen. Ruokavalinnat vaikuttavat huomattavasti alkoholia laajemmin, sillä kyseessä ei ole pelkästään kansanterveydellinen (suomalaiset syövät lihaa huomattavasti enemmän kuin suosituksien mukaan pitäisi) vaan maailmanlaajuinen ympäristöongelma, mutta tähän muurahaispesään ei ole vielä uskallettu sohaista. Kuumia kysymyksiä ovatkin pitäisikö ruokavalintoihin puuttua vai ei ja jos puututaan niin miten. Toimivatko suositukset, faktat vai poliittisen päätökset? 

Keskustelussa nousi esille, että veganismi näyttäisi olevan nouseva trendi ja etenkin USA:ssa tähän ovat vaikuttaneet juurikin ruuantuotannosta kertovat dokumentit. Näyttäisikin siis, että muiden ihmisten esimerkki ja yleinen ilmapiiri vaikuttavat tehokkaammin kuin kiellot ja sääntely oli kyse sitten alkoholipolitiikasta tai ruuasta.  

Hurraw huulirasva - vegaania ja luomua raakakosmetiikkaa

Huulirasva-addiktina kokeilussa on hyvin usein uusia huulirasvoja ja harvoin mikään huulirasva osuu niin nappiin kuin Hurraw-tuotteet. Omani bongasin hieman ennen Hurraw-buumin alkamista Ruohonjuuressa piipahtaessani ja kotiutin suklaanmakuisen mahtavuuteni kotiin arvaamatta kuinka pajon tähän tuotteeseen tykästyisin. Viimeisenä kuukautena olenkin yrittänyt vastustaa halua käydä ostamassa jokainen tuoksun huulirasvoista kokeiluun.

Hurraw-huulirasvoissa on kaikki kohdallaan

Tuotetta valmistettaessa on otettu huomioon eettisiä ja ekologisia näkökantoja ja raaka-aineissa käytetään reilun kaupan tuotteita, joista suurempi osa tuotosta menee raaka-aineen tuottajalle. Suurin osa raaka-aineista on myös luomua. Toiminnan läpinäkyvyys miellyttää myös kuluttajaa ja löysin todella nopeasti tämän dokumentin, jossa kerrotaan tarkemmin huulirasvojen sisällöstä ja standarteista.

Oman suklaa-huulirasvani tuoksu on aivan ihana ja saa aikaan hirveän suklaahimon. Olen hieman tuoksuherkkä, mutta tämän huulirasvan tuoksu ei aiheuta ällötysrefleksiä. Huulet ovat myös superpehmeät. Millään muulla huulirasvalla en ole päässyt samaan pehmeystulokseen, niin ettei huuliin jää rasvaista pintaa. Talvella kun iho oli todella kuiva oli tosin laitettava yöksi bepanthen-kerros tueksi, mutta ilmojen parannuttua on pärjännyt pelkällä Hurraw-rasvalla myös yön yli.

Plussaa tulee myös ihanista pakkauksista ja kohtuullisesta hinnasta, jonka ansiosta tähän ylellisyyteen pääsevät käsiksi kaikki halukkaat.

"Hurraw! Balm started out of pure intent; a personal obsession to create the perfect balm:"

Tämä huulirasva on lähimpänä täydellistä kaikista testaamistani rasvoista, joten hyvin lähelle tavoitettaan ovat tekijät päässeet. Harvoin tulee hehkutettua mitään tuotetta näin paljon, mutta tämän koin sen arvoiseksi. Paras löytämin huulirasva tähän mennessä!

Naisten Pankin vuosijuhla - ajateltavaa ja mielenkiintoisia puheita

Naisten Pankki edistää kehitysmaissa naisten mahdollisuuksia toimeentuloon mm. yrittäjyyskoulutuksen ja kyläpankkien avulla samalla edistäen ihmisoikeuksia. Tänään tätä merkityksellistä työtä juhlittiin vuosijuhlan merkeissä. Odotin illan olevan mielenkiintoinen, mutta se onnistuikin jopa ylittämään omat odotukseni koskettavien puheiden merkeissä.

Erityisesti Helena Rannan puhe aiheesta Pahuuden kasvot sai palan nousemaan kurkkuun. Ranta kertoi omista kokemuksistaan ja työnsä kautta kohtaamastaan pahuudesta. Erityisesti mieleen jäi myös hänen esille nostamansa aihe kuolleiden ihmisoikeuksista, kuten siitä, että ihmisillä tulisi olla oikeus tulla haudatuksi. 

*Viittaus

Pelkästään pahuuden anatomiaa ei kuitenkaan pelkästään pohdittu vaan myös hyvyyden kasvoja ja erityisesti juhlittiin Naisten Pankin kautta saatuja onnistumisia. 

Tärkeimmäksi asiaksi jäi mieleen idea siitä, miten autetaan yhtä naista kerrallaan, mutta vaikutetaan samalla myös perheeseen ja yhteisöön. Köyhissä maissa ja perheissä on usein ongelmana, että miehet käyttävät kotitalouden varoista esimerkiksi 20 % alkoholiin ja prostituutioon ja 4 % koulutukseen. Oman rahan ansaitseminen auttaa naista suuntaamaan varoja perheen tarpeisiin ja toimeentulon varmistamiseen. 

Tarinoiden ja faktan lisäksi oli ohjelmassa myös hieman kevyempää tarjontaa, kuten Pohjalaisten osakuntien laulajien musiikkia. Erityisesti omaan mieleen oli sovitus kappaleesta Double Trouble (tähän ehkä hieman vaikutti se, että kuoro laulaa saman kappaleen Harry Potter leffassa...).

Tarjolla oli myös Lautasellinen Iloa -keittokirjasta poimituista resepteistä koostuva maukas buffet. Kirja jäi tällä kertaa ostamatta kotiin, sillä innostuimme kokeilemaan onnea arpajaispöydässä. Sen verran hyviä olivat kuitenkin ruuat, että omaankin kirjahyllyyn voisi tämän opuksen ostaa tai ystävälle lahjaksi. Sitten tarvitsisikin enään löytää kiinnostusta kokkailuun...

Lopuksi lainaus käsiohjelmasta

"Kekseliäisyyttä ja sitkeyttä tarvitaan vaikeuksien keskellä, ilo rohkaisee jatkamaan, keskinäinen kunnioitus ja yhteenkuuluvuus auttavat eteenpäin, toivo muuttuu todeksi tekojen kautta, läpinäkyvyys synnyttää luottamusta"

Mukaan Naisten Pankin toimintaan?

Tutkiskelin hieman eri vaihtoehtoja olla mukana tukemassa toimintaa. 

Mikäli kuukausilahjoittaminen sopii voi ryhtyä bisnessenkeliksi, jolloin lahjoitat itse valitsemasi summan rahaa kerran kuukaudessa. Myös yksittäisiä lahjoituksia voi tehdä verkkosivuilla, jollei kuukausilahjoittaminen ole mahdollista.

Lahjoittamisen lisäksi tai sijasta voi toimintaan tulla mukaan myös muuten. Naisten Pankin vapaaehtoistoiminnan sivuilta löytyi mm. monia mielenkiintoisia projekteja.

--------------------------------------------------------------------------------
*Viittaus
Tämän kuvan tilalla oli ennen toinen kuva. Edellisessä kuvassa olleen sliden sisältö herätti hyviä kommentteja siitä, mihin ja keneen tulisi uskoa ja miten lähteitä kannattaa aina tarkistaa. Kuva vei kuitenkin keskustelun täysin pois itse aiheesta eli Naisten Pankista, eikä mielestäni toiminut näin ollen kuvituskuvana tälle jutulle. Tämän takia vaihdon kuvan uuteen kuvaan, joka toivottavasti tukee paremmin tekstiä. Tämän jutun pointtina ei nimittäin ollut kriittinen medialukutaito vaan kertoa mahtavaa työtä tekevästä Naisten Pankista ja liikuttavan mielenkiintoisesta vuosijuhlasta.

Telinevoimistelua ja vahinkoflikki

Tänään lajikokeilut jatkuivat telinevoimistelun parissa, joka on tuttu laji kouluajoilta, mutta jota ei ole tullut ainakaan 6 vuoteen kokeiltua. Akroa on tullut treenattua cheerin parissa, mutta se on ollut aina itselleni se vaikein osa-alue. Akrobatia valmennus on kehittynyt viime vuosina Suomessa todella paljon cheerin osalta, sillä itse aloittaessani flikkiä harjoiteltiin lähinnä "tekemällä" eli kahden avun kanssa hypättiin menemään. Selkäongelmien takia tuli pidettyä taukoa cheerin parista ja nyt on tullut pidettyä taukoa myös akrobatian parista vaikka käsilläseisontoja ja kehonhallintaa olen pyrkinyt treenailemaan. Vähän siis jännitti miten telinevoikka lähtee sujumaan ja mitä siellä pystyy tekemään.

Ohjattu tunti, jolle ei ollut mitään tasovaatimuksia pidettiin Liikuntamyllyssä. Tunti alkoi lämmitelyllä kanveesilla ja pian siirryttiin jo omasta mielestänikin haastaviin akrolämppiin eli esimerkiksi tekemään käsilläkävelyä. Cheervalmennukseen tottuneena kesti hetki tottua taas voimisteluvalmennukseen, jossa tekeminen on melko itsenäistä eli kerrotaan vaan mitä tehdään. Ilmeisesti tosin muut olivat jo tammikuusta asti mahdollisesti olleet mukana, joten liikkeitä ei varmaankaan ollut tarpeen käydä niin tarkasti läpi. 

Lämmittelyjen jälkeen oli eri pisteitä, joilla sai treenailla. Itse keskityin flikkitreeniin ja kiepin harjoitteluun. Uusia juttuja kokeillessa kyllä huomaa miten kroppa ei ole tottunut johonkin liikkeeseen. Yhtään onnistunutta kieppiä ei vielä tullut, mutta pikkuhiljaa kädet, lantio ja jalat alkoi toimia yhteistyössä ja alkoi tuntua, että liikerata voisi lisätreenillä sieltä löytyä. 

 

Epäröin hieman miten pystyisin selän kanssa tekemään flikkiharjotteita, mutta pyöryläpatjan avulla ei tuntunut ollenkaan pahalta. Tein ensin muutamia siltakaatoylimenoja ja sitten oli tarkoitus tehdä flikkiponnistus ja flikki vaiheittain. Viime flikkikerrasta oli useiden vuosien tauko, joten tuli hieman ensimmäisellä kerralla ponnistettua vähän turhan voimakkaasti, jolloin hyppäsin patjan "yli" ja heitin flikin vähän kyynerpäiden kautta polvilleni. Tulipa siis tehtyä vahinkoflikki monien vuosien jälkeen. Videolla sitten vähän rauhallisempaa treeniä vähän pienemmällä ponnistuksella. Treeneistä jäi kyllä tosi kova into tehdä lisää, sillä vaikka harjoitteet sujuivat hyvin en uskaltanut lähteä vielä alamäessä tai kanveesilla tekemään ilman pyörylää edes avulla. Hieman jäi siis kuumottelemaan, että pääsisi jatkamaan treeniä.

Flikkiä pitkästä aikaa itse treenatessa tuli todistettua myös se, miten parhaiten oppii opettamalla muita. Flikit on ollut usealla valmennettavalla treenin alla ja erilaisia harjoitteita on tullut itse neuvottua ja näytettyä. Teoriassa asian osaamisesta ja harjoitteiden hallitsemisesta ei siis ole kovinkaan pitkä matka itse suoritukseen. Toki vielä flikkiin on pitkä matka, mutta mahdoton ajatus flikin oppiminen vielä näin eläkepäivillä ei ole.

Lajikokeilua: Karting Helsinki

Tänään oli ohjelmassa pieni lajikokeilu kartingin parissa Kart'in club:illa. Viime kesänä ajoin ensimmäistä kertaa Maltalla hieman lyhyemmällä ulkoradalla pienemmillä autoilla. Kesän jäljiltä jäi fiilis, että olisi hauska mennä kokeilemaan myös uudestaan.

Paikan päälle oli hieman haastavaa löytää, sillä jäin pysäkiltä pois Lahden moottorien/Kustaa Vaasan tien puolella ja harhailin hetken varikko alueella. Kannattaakin pysäkiltä suunnata hieman takaisinpäin ja kävellä Valtimontietä pitkin, jolloin päätyy kuvan ^ osoittamaan paikkaan pääoville.

Haalarit päällä valmiina ajamaan

Päälle pääsi pukemaan kunnon ajahaalarit joista pääsi heti ajofiilikseen. Sain taas myös huomata, että omaan todella pienen pään, sillä aikuisten pieninkin kypäräkoko heilui päässä sen verran, että päädyin valitsemaan omani lapsille tarkoitetulta osastolta.

Alussa käytiin läpi muutamia yleisohjeita, kuten ettei muihin saa törmäillä jne, joten aloittelijanakin voi hyvin lähteä kokeilemaan. Luonnonlahjakkuus en kartingissa ollut, mutta hauskaa oli ja radalla pysyttiin eikä tullut myöskään törmättyä mihinkään. Jäin hieman kaipailemaan ajovinkkejä, sillä niistä olisi varmasti hyötynyt, sillä nyt ajoaika meni kokeillessa erilaisia ajoratoja ja nopeuksia mutkissa ja suorilla. 10 minuutin ajo meni todella nopeasti ja hiki oli pinnassa pukuhuoneeseen astellessa. Kaveriporukalla voisi hyvin tulla joku kerta ajamaan pienen leikkimielisen kisan...

Maidoton itse tehty palautumisjuoma

Heraproteiinia sisältävät valmiit juomajauheet eivät oikein sovi vatsalleni, joten nykyään niistä olen melkeimpä kokonaan luopunut. Useimmiten vetäisen treenin jälkeen jotain pientä välipalaa ja kotona sitten varsinaisen palautumisateria. Aina ei kuitenkaan ehdi kotiin laittelemaan ruokaa, joten päätin sekoitella kaapista löytyvistä aineksista palautumissmoothien mukaan salille.

Soijajugurttia

Banaani

Kiivi

Muroja 

Cocovi Smoothie Mixiä

Akrojoogassa käsilläseisontaa ja hand to handia

Viime viikolla alku vuoden käsilläseisonta treenailu vietiin uudelle tasolle kun akrojoogatunnilla lähdettiin kokeilemaan hand to handia eli käsilläseisontaa toisen käsien päällä. Toki ei heti hypätty toisen käsien päälle vaan lämmiteltiin ensin ranteita ja kokeiltiin baby hand to handia, jossa kädet tuetaan kylkiin. Tasapaino löytyi yllättävän helposti ja siinä olisi viettänyt pidempäänkin jos vain ranteet kestäisivät paremmin.

Tähän pyritään....

Lähdettiin myös kokeilemaan käsilläseisontaa niin, että basen kädet nojaavat maahan ja lentäjällä on kädet suorina. Ensimmäinen haaste oli päästä ylipäätänsä käsilleen seisomaan. Kokeiltiin muutamia eri variaatioita ja itselle paras oli lähteä juurikin basen pään takaa niin, että spotteri nostaa tukijalasta. Ensin oli pieniä ongelmia saada nostettua sitä vaakatasossa olevaa jalkaa ja pitikin pyytää vähän lisää apua spotterilta. Kovinkaan onnistuneita suorituksia ei vielä tullut, mutta tästä se lähtee. Tiedossa siis paljon käsilläseisonta treenia ihan kovalla maalla.

Aika puhkaista kupla

Loppusyksystä ravintolassa paasasin ystävälleni siitä, miten haluaisin tehdä enemmän tärkeitä asioita ja auttaa muita ihmisiä. Ystäväni epäili minun kärsivän syysmasennuksesta. Vaihdoimme puheenaihetta mukavampiin asioihin.

Tammikuun Trendin juttu ”Kuplaan kadonneista” kolahti ensimmäisellä lukemalla ja otin sen tänään uudestaan esille. Jutussa puhuttiin omaan hyvän mielen kuplaansa kadonneista ihmisistä, jotka ovat tehneet tietoisen päätöksen miettiä ja kuluttaa vain mukavia juttuja, jotta itsellä olisi hyvä mieli. Usein tähän liittyy uutispaasto ja keskittyminen pelkästään itseä kiinnostaviin mukaviin asioihin, oli kyse sitten leipomisesta, täydellisestä hääkoristelusta tai oman peppunsa kuvaamisesta eri sosiaalisen median kanaviin.

Ilmiöön törmää yhä enemmän joka päivä. Syvälliset maailmanparantamiskeskustelut ovat vaihtuneet siihen tulisiko syödä aamupalalla minkä verran proteiinia tai millaista raakakakkua tekisi viikonloppuna. Päänsä pensaaseen työntäminen on ongelmallista, sillä lähellä ja kauempana on apua tarvitsevia. Suurin osa ongelmista ei ole mahdottomia ratkaista, varsinkin jos useat ihmiset laittavat resurssejaan asian ratkaisemiseen. Meillä on tarjolla se luksus vaihtoehto, jossa silmien ummistaminen on mahdollista ja monet ovat ottaneetkin tämän etuoikeuden käyttöönsä.

Kokeilin kuplaan katoamista myös itse, sillä olin väsynyt siihen, että hyvä tuuli katkesi Facebookissa jaettuun kuvaan kuolleen eläimen ruhosta, uutiseen satoja lapsia hyväksikäyttäneestä henkilöstä tai sodasta. Kaikista lupauksista huolimatta kuplassa ei tullut hyvä olo. Oli siis aika etsiä kultainen keskitie. Päätin siis tulla ulos kuplasta, silläkin uhalla, että välillä tulisi jostain paha mieli. Lopputuloksena ei tullut masennusta vaan voimaantunut olo.

Aloitin muutoksen siitä miten itse suhtaudun asioihin ja tutkiskelin sitä miksi tietyt asiat aiheuttivat ahdistusta. Tutkiskelu alkoi eläinkuvista. Mussutin lihaa hyvällä omallatunnolla enkä halunnut muistutusta siitä, että lihantuontantoon voisi liittyä ongelmia. Tämän takia en myöskään halunnut nähdä kuvia Facebookissani, sillä tunsin arvoristiriitaa. Tutkiskelusta oli aika siirtyä tekoihin: tässä tapauksessa kokeilemaan kasvissyöntiä. Tälläkään hetkellä en ole vielä kasvissyöjä vaan pikkuhiljaa vähentänyt lihan syöntiä. Enää myöskään kuvat eläintiloilta eivät haittaa, sillä ne toimivat motivaattorina ja samalla mielenkiintoisena mahdollisuutena harrastaa mediakriittisyyttä ja pohtia eri viestijöiden motiiveja ja luoda oma mielipiteensä aiheesta. Nykyään kun mieli tekee paeta kuplaan lähdenkin pohtimaan perimmäisiä syitä sille miksi jokin aiheuttaa niin syvää ahdistusta, että siltä haluaa sulkea silmänsä.

Uutispaasto on myös loppunut ja pyrin seuraamaan päivittäin uutisia. Katson läpi isoimmat uutisotsikot ja päivitykset esimerkiksi eri maiden ajankohtaisessa tilanteessa. Tähän menee päivästä aikaa noin vartti. Pyrin myös kiinnittämään erityisesti huomiota myös positiivisiin uutisiin, sillä aivomme ohjaavat huomiotamme siihen suuntaan mihin ohjaamme huomiotamme. (Esimerkkinä jos olet töissä logistiikka-alalla satamassa alatkin yhtäkkiä kiinnittää huomiota siihen, miten suurin osa rekoista kuljettaa konttia kyydissään. Vaihtaessasi arkkitehtuuritoimistoon huomaatkin rakennuksissa erilaisia yksityiskohtai kuin aiemmin.) Positiiviset uutiset muistuttavat siitä, että useat ihmiset tekevät tekoja edistämiensä asioiden puolesta ja antavat inspiraatiota ja uskoa siitä, että asiat voivat muuttua. Mikäli normaalien uutisten lukeminen tuntuu liian haastavalta aloitukselta aloita vaikka tästä.

”Kun lukee neljä tuntia hyvää kirjallisuutta, kaikki muuttuu, koska sinä muutut.” Jari Tervo.
Jari Tervo tuo kolumnissaan esille monia hyviä näkemyksiä lukemisen tärkeydestä. Lue siis uutisten lisäksi kirjoja, tietokirjoja tai lehtiä. Opiskele erilaisia näkökulmia ja koe asioita turvallisesti kotisohvalta. Lukemalla voit myös ottaa selvää asioista uskomusten sijaan, Esimerkiksi julkista kehitysapua ovat YK:n piirissä toimivat maat luvanneet suuntaavansa 0,7 prosenttia bruttokansantuotteestaan. DAC maiden avun määrä on BKT prosentteina tasaisesti laskenut 1960-luvulta lähtien ja suomessakaan tavoiteltuun prosenttiin ole päästy 2000-luvulla (*Lähde 1 ja lähde 2) Kyselyiden perusteella ihmiset (varsinkin Yhdysvalloissa) arvioivat kehitysavun määrän olevan paljon suurempi kuin se todellisuudessa on. Tässä vain yksi esimerkki asiasta, johon tutustumalla saa hieman paremman kuvan tilanteesta (keskustelu kehitysavun hyödyllisyydestä yms on sitten asia erikseen).

Ahdistus ja hallitsemattomuuden tunne kumpavat usein siitä, että emme elä ja toimi omien arvojemme mukaisesti. Kuten Trendissä haastateltu sosiologian professori toteaa käperrymme itseemme, koska omia mielenliikkeitä on helpompi hallita kuin omaa työtilannetta tai muita vielä vaikeamia asioita. Päänsä pensaaseen työntäminen ei kuitenkaan auta, sillä kun pään ottaa pensaasta on tilanne sama ja olo kuin tuulen mukana riepoteltavalla lehdellä. Tieto ei aina lisää tuskaa vaan auttaa jäsentämään asiaa, muodostamaan mielipiteen ja luomaan pohjaa keskusteluille ja toiminnalle.

Kuplan puhkaisemisen jälkeen ei tarvitse mennä äärimmäisyyksiin vaan kannattaa pitää mielessään kultainen keskitie. Käytä välillä aikaasi viettämällä kokonainen ilta tutkimalla raakakakkujen reseptejä, höpöttämällä kavereiden kanssa tai pohtimalla palautusateriasi täydellistä hiilari-proteiini suhdetta.

Tästä biisistä tsemppiä kuplan puhkaisemiseen ;)

Vaikeuksien kautta takaisin salille

Helmikuu on aloitettu uudella kolmijakoisella saliohjelmalla ja todella super innostuneena ja motivoituneena. Ensimmäisen treenin aikana oli pakko toppuutella itseään, että pysyi suunnitellussa ohjelmassa kun mieli olisi tehnyt tehdä vielä pari sarjaa tuota liikettä ja vielä tuota. Uudessa ohjelmassa olen nyt painottanut mm. keskivartaloa, selkää ja käsiä, sillä akrojoogassa on huomannut näihin tarvitsevan lisää voimaa. Lisäksi oli pakko ottaa muutama täsmäliike pakaralihaksella, jotta saa farkkuihin taas vähän täytettä.

Treeni-into on huipussaan myös siksi, että viime syksy oli treenin kannalta yksi haastavimmista. Useita vuosia jatkuneet selkäkivut pahenivat kun aloin taas treenaaman akroa ja selän taaksetaivutuksia. Selässä on ilmeisesti nyt jotain vikana ja tällä hetkellä odottelen pääsyä lisätutkimuksiin. Flikkiunelmat sai taas siis unohtaa ja muutenkin cheerin parissa on joutunut ottamaan melko rauhallisesti ja treeneissä  hintsailla.

Selän lisäksi olin myös suoraan sanottuna koko loppuvuoden kipeänä. Flunssa kertaa kaksi, influenssa ja vatsatauti 5 kk sisällä veivät voimat (ja lihakset) niin fyysisesti kuin henkisestikin. Joka kuukausi tuli noin viikko maattua sängyn  pohjalla. Voitte siis vain arvata millaisella fiiliksellä nyt lähdetty treenaamaan kun voimat ovat palanneet ja vihdoin pääsee hommiin.

Adidaksen housut lähti mukaan tammikuun alennusmyynneistä Stadiumista

Liikunta on ensisijaisesti minulle hyvän mielen tuoja ja syksyllä huomasi miten liikkumattomuus vaikutti myös mielialaan. Onneksi kuitenkin valmentamaan pääsi vaikkea itse aivan treenikunnossa ollutkaan.

Päivän teatterireissu Tampereelle Evitaa katsomaan

Lauantai päivä hurahti ohitse sellaista vauhtia, että takaisin päin lähtevään bussiin meinasi tulla kiire. Aamu alkoi aikaisella herätyksellä kun Onnibussi lähti Kiasmalta jo hieman 7 jälkeen. Edullinen matkustusvaihtoehto osoittautui hyväksi valinnaksi, sillä maisemia sai katsella toisesta kerroksesta ja wifikin toimi yllättävän hyvin. Bussissa täytyy tosin jäädä pois Hervannassa, josta pääsee kätevästi paikallisliikenteen bussilla keskustaan.

Keskustassa suuntasimmekin melko suoraan kohti Tampereen työväenteatteria, vaikka pysähdyimmekin seuraamaan lumitangon kilpailuja. Hetkeen ei ole teatterista tullut nautittua, joten tätä viikonloppua oli odotettu innolla.

Jännitin hieman sitä pitäisinkö Evitan teatteriversiosta, sillä elokuvaversio nappasi tehokkaasti otteeseensa. Huoli oli kuitenkin turha, sillä väliajan alkaessa tuli ihmeteltyä sitä, miten nopeasti oli hieman yli tunti vierähtänyt. Näytelmä piti otteessaan koko ajan ja välillä musiikki ja laulut saivat aikaan kylmiä väreitä. Lähes aivan kaikki vuorosanat laulettiin, mikä tietysti tuo haastavuutta myös näyttelijäntyöhön, sillä jokaisen kohtauksen on mentävä nappiin ja on jaksettava laulaa useamman tunnin putkeen samalla suorittaen koreografiaa.

Väliajalla oli pakko maistaa Evita-drinkkiä ja Evita-leivosta. Täytyy todeta, ettei juoma oikein ollut mieleen, mutta leivoksia olisin voinut syödä vaikka kuinka monta.

Lavastus miellytti myös erityisesti, sillä pienillä kekseliäillä asioille luotiin tunnelma ja puitteet, mutta lavastus ei vienyt huomiota itse tarinalta ja henkilöiltä. "Tanssi jos osaat"-sarjan tuomarit olisivat saattaneet antaa rakentavaa palautetta joistain tanssikohtauksista, mutta tämä ei menoa haitannut. Itse en kuitenkaan olisi keksinyt parempaa tapaa viettää lauantai päivää.

Näytelmän jälkeen oli jo kova nälkä, joten suuntasimme etsiskelemään ruokapaikkaa ja päädyimme Villisikaan. Vegaani/kasvisruokaporukalla en tosin suosittele tänne suuntaamaan. Villisiassa kun oltiin oli pakko kokeilla syödä villisikaa ja erittäin maittavaa ruoka olikin. Jälkiruuat olivat erittäin kohtuuhintaisia (2,50e/kpl), ja pakkohan sitä oli jotain maistaa vaikka mahassa ei tuntunut enää olevan ollenkaan tilaa. Ruokanautintoa hieman pilasi viereiseen pöytään istunut herraseurue, jonka herrasmiestavat (tai ylipäätänsä käytöstavat) olivat ilmeisesti jääneet ravintolan ulkopuolelle. Hauskanpidossa ei ole mitään vikaa, mutta osalla porukasta ei enään näyttänyt olevan hauskaa, sillä viereisessä pöydässä sai miettiä eteneekö sanaharkka ihan fyysiseksi tappeluksi. Onneksi aina voi vaikuttaa omaan suhtautumiseensa eikä antaa muiden pilata mukavaa päivää.

Hyvää lukemista - Katherine Pancol: Krokotiilin keltaiset silmät

Matkalla täytyy olla ehdottomasti mukana matkalukemista, joten reissuvalmisteluihin kuului olennaisena osana Pocket Shopissa vieraileminen ja pokkarin ostaminen. Pancolin kirjoja olen jo monta kertaa vilkuillut kirjastossa, mutta harmillisesti paikalla ei ikinä ole sattunut olemaan sarjan ensimmäistä kirjaa: krokotiilin keltaiset silmät. Päätin siis napata kirjan mukaani matkalukemiseksi ja parempaa valintaa en olisi voinut tehdä. Kirjaa ei olisi millään malttanut laskea kädestään ja aika lentokentällä ja koneessa meni pitkälti nenä kiinni kirjassa.

"Se on tarina ihmisitä, naisista ja miehistä. Siitä mitä olemme, mitä haluaisimme olla ja millaisiksi saatamme jotain päivänä tulla". 

Kirjan henkilöhahmot olivat niin käsin kosketeltavia, että välillä olisi tehnyt mieli ravistella henkilöä ja antaa muutama elämänohje. Henkilöiden valinnat ja toimet myös ärsyttivät ja toisaalta toivat samalla näkökulmaa ihmisyyteen ja valintoihin, joita tehdään. 

Kirjassa oli sopivissa määrin siroteltu erilaisia kohtaloita ja sattumia, jotka loivat jopa hieman mystistä tunnelmaa ja muistuttivat siitä, miten elämässä yllätys voi odottaa aivan nurkan takana.