Ponnistuvoiman lisääminen ja toe touch hypyn parantaminen

Yhtenä tavoitteenani on jo pidempään ollut ponnistuvoiman lisääminen ja myös yksittäisten hyppyjen korkeuden lisääminen ja teknisesti parempi suoritus. Toe touch hyppy on itselleni todella haastava tapaus ja suurimmat ongelmakohdat tällä hetkellä ovat jalkojen ja keskivartalon kanssa. Jännitän jalkoja hypätessä niin paljon suoraksi, etteivät ne lennä tarpeeksi korkealle ja hyppy on räväkän sijaan jäykkä. Lisäksi selkäni ei ole hypätessä suorana vaan peppu työntyy taakse jolloin hyppy suuntautuu alaspäin.

Tässä vielä kuva selventämään eli ensimmäinen hyppy sivusta katsottuna on hyppyni nyt ja toinen kuva se millainen sen pitäisi olla. Jälkimmäiseen siis tähdätään seuraavien harjoitusten avulla.

Käyn ensiksi läpi ponnistuvoimaa lisääviä harjoituksia, joita voi tehdä esim. salilla ja joiden tarkoituksena olisi lisätä lihasvoimaa, räjähtävyyttä ja tätä kautta korkeutta hyppyihin. Muista ennen liikkeitä lämmittely!

Maastaveto - kehittää etu- ja takareisiä, pakaroita ja keskivartaloa. Oikea suoritustekniikka pitää hanskata ja tämä liike on itselleni vieläkin välillä hankala. Kannattaa siis ensin harjoitella tekniikka esimerkiksi avustajan kanssa ja sitten vasta laittaa painoa.

Depth jump

Ideana on siis astua alas tasolta hypätä räjähtävästi ilmaan heti kun jalat koskevat maahan. Kannattaa valita sopivan korkuinen taso, josta astutaan alas. Ideana ei siis ole kasvattaa matkaa mahdottomasti.

Bulgarian split squat

Venyvyyttä ja voimaa samalla liikkeellä.

The rhythm squat

Teen kyseisen harjoituksen kerran eli maksimipainoilla. Aluksi olen tehnyt 20 toiston sarjat, joissa 10 kerralla nousen varpaille asti. Alkuperäisessä ohjeessa oli 50 kertaa eli 3 x 10 varpaille nousua ja 2 x 10 ei varpaille nousua. 

Toe touch

Videossa on monia hyviä vinkkejä yhdessä. Henkilökohtaisesti olen eri mieltä siitä, että 30 minuutin juokseminen parantaisi hyppyjä, sillä juokseminen on hajottavaa (asiasta esim Hormonitasapaino kirjassa lisää). Lämmittelyssäkin voisi keskittyä hyppimiseen esim. x-hyppyjä, kyykkyhyppyjä ja "pogo jumppeja" Keskitytään kuitenkin nyt videon parhaaseen antiin.

0:50 Liike, jonka kanssa itselläni on ongelmia ja joka on tulossa seuraavaksi tehotreeniin. Lattialle makaamaan kuppiasentoon ja siitä toe touch hyppyasentoon.

1:36 Todella rankka harjoitus. Muista nojata eteen/käsiin.

Videolle pari ja kolmen hengen harjoituksia. Mielenkiintoista olisi kokeilla kuminauhojen kanssa ja erityisesti hyppytreeniin suunniteltujen kinetic bandsien kanssa.

Lyhyesti siis harjoitukset:

1. Jalanheitot sivuille - nopeat räjähtävät jalanheitot

2. Jalannostot - jalan nostaminen hitaasti esim. 123 ylös ja 4 vielä ihan vähän ylöspäin ja 5678 alas rauhassa jalkaa koko ajan kannatellen

3. Kuppiasennosta -> toe touchiin

4. Jalannostot istuen, nojaten eteen.

5. Venyttely

Cheerkuulumisia

Viimeiset neljä päivää on menneet cheerleadingin parissa, ettei ole ehtinyt edes tänne kirjoitella. Perjantaina vedettiin kenraalit ja käytiin läpi lauantain kulkua. Lauantaina olikin sitten pitkä päivä vaikka onneksi meidän rekisteröitymisaika oli vasta 10 jälkeen eli sai hieman nukkua. Tosin itsellä jäi unet vähän vähiin kun muutamaan kertaan heräsin "olen myöhässä" paniikkiin ja lopulta luovutin ja nousin ylös 7:ltä kun en saanut enää unta.

Lauantain kisasuoritukseen oli koko joukkue erittäin tyytyväinen. Nämä olivat Kapujen ensimmäiset kisat tällä tasolla ja saamamme pisteet olivat kovat siihen nähden miten uusi joukkue vielä on. Kaikki meni ohjelmassa niin kuin olimme harjoitelleet eli pääsimme tavoitteeseemme. 

Lepoa ei kisojen jälkeen ollut luvassa vaan Super Cheerien lähestyessä vauhdilla treenaaminen jatkui heti maanantaina uusien stunttien ja eri ryhmien kokeilun voimin. Super Cheeristä tulee itselleni paikasta toiseen juoksemispäivä kun on tarkoitus kisata itse Keken kanssa ja olla mukana myös valmentajana. Toivon, että sarjat menevät melko lailla ikäjärjestyksessä niin ehdin hyvin tehdä molempia.

Tiistaina treeneissä meillä oli apuvoimia Cheer Skillziltä ja näenkin, että ulkopuolinen valmennusapu on kannattava vaihtoehto. Homma vaikutti sen verran hyvälle, että on varmaan pakko mennä ottamaan muutama yksityistunti ihan itselleni kun akroilu on jäänyt kisoihin treenatessa pahasti taka-alalle ja tällä hetkellä jo kärrynpyörä vaatisi treeniä. 

Kisajännitystä ilmassa

Huomenna meidän ihana minit (FT Espoo Cappuchins) siirtyvät kisaamaan edistyneet tasolle Syysmyrsky kisoissa Vantaan Energia-areenalla. Tänään tiedossa vielä kenraali tyttöjen kanssa ja mahdollisesti kynsien ja joidenkin tyttöjen hiusten laittoa. Osa tytöistä on näissä kisoissa ensimmäistä kertaa kisaamassa ja nykyisellä joukkueella ei olla harjoiteltu yhdessä vielä montaa kuukautta. Tärkeintä onkin siis lähteä hyvälle mielellä näyttämään nykyistä tasoamme ja tekemään parhaamme, sekä kerryttämään kisakokemusta. Mulla alkaa jo pientä kisajännitystä olemaan ilmassa (näin viime yönä unta, että olin itse myöhässä ilmoittautumisesta ja heräsin klo 3.20 paniikisssa) ja odotan huomista innolla.
Mikäli näette mua kisoissa tulkaa juttelemaan. Mut tunnistaa siitä, että en todennäköisesti ole ehtinyt laittautua itse ollenkaan xD Meidän minit on myös innoissaan tutustumaan muihin cheerleadereihin. joten rohkeasti vain tuttavuutta tekemään.

Näkökulma: teurastettu eläin tulisi käyttää hyödyksi mahdollisimman tehokkaasti

Uutisointi kananugettien sisällöstä on herättänyt keskustelua siitä, mitä meille todella syötetään. Tutkijoiden mukaan kananugetit sisälsivät muun muassa verisuonia, luuta ja rustoa. Ei siis erityisen herkullisen kuuloisia pyöryköitä. Kanganugetit eivät ole ensimmäistä kertaa pöydällä ei niin mairittelevassa valossa, Johanna Junttila kirjoitti kananugeteista ja koneellisesta erottelusta vuonna 2012. Silti kananugetit ovat mitä ilmeisemmin jääneet pysyvästi osaksi pikaruokaloiden ja valmistiskien tarjontaa.

Luut ja verisuonet lautasella kieltämättä kuulostavat ei niin herkullisilta ainesosilta lihaan verrattuna. Totuus kuitenkin on, ettei kaikesta yrityksistä huolimatta ole kyetty kehittämään eläintä, joka sisältäisi pelkästään parasta sisäfilettä, vaan eläimissä on yhä sisäelimiä, sekä muun muassa luita ja verisuonia. Suurin osa ihmisistä on nykyään vieraantunut ruuantuotannosta, minkä lihaan jäänyt jänne tai verisuoni saattaa järkyttää syvästi. Eettisistä ja ekologisesta näkökulmasta on kuitenkin ehdottomasti järkevää käyttää teurastettu eläin "viimeiseen pisaraan" asti. Sisäelimiä ja muita hyödynnettävissä olevia osia pitäisi käyttää hyödyllisesti eikä heittää pois.

Suurin osa kohusta ei varmaankaan lopulta johdu pelkästään siitä mitä kananugetit todella sisältävät vaan siitä, että kyseessä on taas yksi osoitus siitä kuinka vähän oikeasti tiedämme mitä laitamma suustamme alas. Samasta asiasta oli kysymys myös hevosenlihakohussa. Hevosen liha on syötävää ja itseasiassa kallista tuotetta. Mikäli purkin kyljessä kuitenkin lukee naudanlihaa sitä toivoisi myös saavansa purkista sitä mitä sen pitäisi sisältää. Teollisuuden puolelta merkinnät "lihaan verrattavissa olevat aineet" vastaan "luuta, verisuonia ja rustoa" kuulostaa tietenkin paremmalta, mutta eikö kuluttajalla pitäisi olla oikeus tietää tarkasti mitä ostaa ja syö.

En usko kananugettien olevan erityisen terveellistä ruokaa, joten en suosittele niiden syömistä tässä kenellekään. En myöskään halua luita, verisuonia ja rustoja omalle lautaselleni ja olen huono syömään tai laittamaan ruokaa sisäelimistä. En silti kannata ajatusta, että eläimiä kasvatettaisiin vain sitä yhtä hienoa lihanpalaa varten. Kyse on pitkälti myös omasta tottumuksesta ja sukupolvien välillä on eroja. Vanhemmat ihmiset ovat tottuneet käyttämään eläimestä jokaisen käytettävissä olevan osan ja sisäelimiä pidetään laadukkaana ruokana. Ehkä meillä on tässä oppimisen paikka. Omalta osaltani näen voivani vaikuttaa tilanteeseen jatkamalla lihattoman lokakuun jälkeen osa-aikaisena kasvissyöjänä ja ehkäpä konsultoimaan isovanhemmiltani lihan tehokkaammasta käytöstä.

Kirjavinkki: Eowyn Ivey - Lumilapsi

Eowyn Iveyn esikoisteos Lumilapsi kertoo lapsettomasta uudisasukaspariskunnasta, joka muuttaa 1920-luvun Alaskaan aloittamaan uutta elämää. Syksyn jälkeen ensilumen sataessa pariskunta Jack ja Mabel innostuvat rakentamaan lumesta lapsen. Aamulla lumilapsi on poissa, mutta pihapiirissä alkaa liikkua pieni tyttö. Kuka on tämä salaperäinen metsästä ilmestynyt lapsi?

Lumilapsi on tarina toiveista, peloista, toivosta ja menneisyyden varjoista. Ihmisistä, jotka haluavat aloittaa alusta ja paeta menneisyyttä, mutta lopulta ainut mahdollisuus jatkaa eteenpäin, on kohdata se mitä on jättänyt taakseen. Lumoava tarina on aikuisten satu, jossa lukija odottaa lapsen lailla talven ensimmäistä lumihiutaletta ja seuraavan sivun kääntämistä. Vaikka tarina on pohjavireeltään surullinen jää päällimmäiseksi ajatukseksi kuitenkin toivo ja ilo. Miten synkimmästä ja pimeimmästä talvesta löytyy valo -  on se sitten hyvä uusi ystävä tai yllättävä sattuma.

Alaskan luonto antaa tarinalle jylhän näyttämön, jossa jokaisen elämä on luonnosta riippuvainen. Kirjaa lukiessaan tekee mieli pyyhkiä lunta naamaltaan, niin elävää ja mukaansatempaavaa on kerronta. Vaikka tarina onkin kuvaus ihmisistä on jotain olennaista Alaskan kesyttömästä luonnosta vangittu kirjan kansien väliin.

Kirja nousee ehdottomasti yhdeksi suosikkieni joukkoon ja suosittelen kirjan lukemista lämpimästi. Kirjailijan ihanasti soljuva tyyli kirjoittaa ansaitsee kiitosta. Tarina yltää monille tasoille ja satumaisen tunnelman lisäksi tarinan todenmukaisuus raastaa hetkittäin. Lopulta mikään ei ole sitä miltä näyttää.

2 ensimmäistä päivää lihattomalla - mitä mä nyt syön pohdintaa

Ensimmäiset päivä lihattomasta lokakuusta ovat menneet ruokavalintoja pohtiessa. Eilen päädyin nappaamaan kaupasta Saarioisen porkkanalaatikon ja pakkaseen hätävaraksi soijapyttipannun. Tiistai-iltana pidettiin sarjojen katsomismaratoni ja sopimuksena on myös aina keksiä jotain syötävää tai naposteltavaa. Menimme kauppaan miettimättä mitä sieltä ostaisimme ja kaupassa käynti osoittautui hieman haasteelliseksi. Aluksi oli suunnitelmissa dippailla vihanneksia, mutta homma tyssäsi kun kaupasta ei löytynyt kurkkua ja päädyttiin sitten yrttipatonkiin ja juustoihin. Tärkein toteutui eli lihasta erossa pysyminen.

Tänään aamupalaksi vetelin smoothieta ja evääksi pakkasin porkkanalaatikkoa (varmasti ok makuinen valmiskasvisruoka) ja banaaneita. Huomasin myös tänään, miten vähän kasvissyöjille on vaihtoehtoja ravintoloissa ja valmisruuissa. Ennen töitä suuntasin S-marketin tiskille tutkimaan vaihtoehtoja. Päädyin lopulta parsalla täytettyihin pinaattilettuihin. Todettakoon, ettei maku ollut aivan hesen purilaisten tasoa, mutta ihan mukavasti lettu alas meni vaikkei toista kertaa taidakaan päätyä ostoslistalle. Illalla etsiskelin treenien jälkeen jotakin nopeaa syötävää asemalta, mutta lihattomat vaihtoehdot olivat vähissä. Mukaan lähtikin meloni-juusto täysjyväpatonki. Ihanteenani olisi olla syömättä maitotuotteita, viljoja ja lihaa, mutta tämä tarkoittaisi sitä, että ruoka pitäisi valmistaa pääsääntöisesti itse. Valitettavasti keittiössä häärääminen ei kuulu lempipuuhiini ja nälän yllättäessä haluan napata lähimmästä take away paikasta jotain ruokaa. Toistaiseksi siis maitotuotteet kuten juusto ja viljat saavat osittain kuulua ruokavaliooni. Tällä viikolla mennään pitkälle valmisruoka/ravintolaruoka tarjonnalla, mutta ensi viikolla olisi tarkoitus kokkailla ja maistella erilaisia kasvisruokia.