Loppusyksystä ravintolassa paasasin ystävälleni siitä, miten haluaisin tehdä enemmän tärkeitä asioita ja auttaa muita ihmisiä. Ystäväni epäili minun kärsivän syysmasennuksesta. Vaihdoimme puheenaihetta mukavampiin asioihin.
Tammikuun Trendin juttu ”Kuplaan kadonneista” kolahti ensimmäisellä lukemalla ja otin sen tänään uudestaan esille. Jutussa puhuttiin omaan hyvän mielen kuplaansa kadonneista ihmisistä, jotka ovat tehneet tietoisen päätöksen miettiä ja kuluttaa vain mukavia juttuja, jotta itsellä olisi hyvä mieli. Usein tähän liittyy uutispaasto ja keskittyminen pelkästään itseä kiinnostaviin mukaviin asioihin, oli kyse sitten leipomisesta, täydellisestä hääkoristelusta tai oman peppunsa kuvaamisesta eri sosiaalisen median kanaviin.
Ilmiöön törmää yhä enemmän joka päivä. Syvälliset maailmanparantamiskeskustelut ovat vaihtuneet siihen tulisiko syödä aamupalalla minkä verran proteiinia tai millaista raakakakkua tekisi viikonloppuna. Päänsä pensaaseen työntäminen on ongelmallista, sillä lähellä ja kauempana on apua tarvitsevia. Suurin osa ongelmista ei ole mahdottomia ratkaista, varsinkin jos useat ihmiset laittavat resurssejaan asian ratkaisemiseen. Meillä on tarjolla se luksus vaihtoehto, jossa silmien ummistaminen on mahdollista ja monet ovat ottaneetkin tämän etuoikeuden käyttöönsä.
Kokeilin kuplaan katoamista myös itse, sillä olin väsynyt siihen, että hyvä tuuli katkesi Facebookissa jaettuun kuvaan kuolleen eläimen ruhosta, uutiseen satoja lapsia hyväksikäyttäneestä henkilöstä tai sodasta. Kaikista lupauksista huolimatta kuplassa ei tullut hyvä olo. Oli siis aika etsiä kultainen keskitie. Päätin siis tulla ulos kuplasta, silläkin uhalla, että välillä tulisi jostain paha mieli. Lopputuloksena ei tullut masennusta vaan voimaantunut olo.
Aloitin muutoksen siitä miten itse suhtaudun asioihin ja tutkiskelin sitä miksi tietyt asiat aiheuttivat ahdistusta. Tutkiskelu alkoi eläinkuvista. Mussutin lihaa hyvällä omallatunnolla enkä halunnut muistutusta siitä, että lihantuontantoon voisi liittyä ongelmia. Tämän takia en myöskään halunnut nähdä kuvia Facebookissani, sillä tunsin arvoristiriitaa. Tutkiskelusta oli aika siirtyä tekoihin: tässä tapauksessa kokeilemaan kasvissyöntiä. Tälläkään hetkellä en ole vielä kasvissyöjä vaan pikkuhiljaa vähentänyt lihan syöntiä. Enää myöskään kuvat eläintiloilta eivät haittaa, sillä ne toimivat motivaattorina ja samalla mielenkiintoisena mahdollisuutena harrastaa mediakriittisyyttä ja pohtia eri viestijöiden motiiveja ja luoda oma mielipiteensä aiheesta. Nykyään kun mieli tekee paeta kuplaan lähdenkin pohtimaan perimmäisiä syitä sille miksi jokin aiheuttaa niin syvää ahdistusta, että siltä haluaa sulkea silmänsä.
Uutispaasto on myös loppunut ja pyrin seuraamaan päivittäin uutisia. Katson läpi isoimmat uutisotsikot ja päivitykset esimerkiksi eri maiden ajankohtaisessa tilanteessa. Tähän menee päivästä aikaa noin vartti. Pyrin myös kiinnittämään erityisesti huomiota myös positiivisiin uutisiin, sillä aivomme ohjaavat huomiotamme siihen suuntaan mihin ohjaamme huomiotamme. (Esimerkkinä jos olet töissä logistiikka-alalla satamassa alatkin yhtäkkiä kiinnittää huomiota siihen, miten suurin osa rekoista kuljettaa konttia kyydissään. Vaihtaessasi arkkitehtuuritoimistoon huomaatkin rakennuksissa erilaisia yksityiskohtai kuin aiemmin.) Positiiviset uutiset muistuttavat siitä, että useat ihmiset tekevät tekoja edistämiensä asioiden puolesta ja antavat inspiraatiota ja uskoa siitä, että asiat voivat muuttua. Mikäli normaalien uutisten lukeminen tuntuu liian haastavalta aloitukselta aloita vaikka tästä.
”Kun lukee neljä tuntia hyvää kirjallisuutta, kaikki muuttuu, koska sinä muutut.” Jari Tervo.
Jari Tervo tuo kolumnissaan esille monia hyviä näkemyksiä lukemisen tärkeydestä. Lue siis uutisten lisäksi kirjoja, tietokirjoja tai lehtiä. Opiskele erilaisia näkökulmia ja koe asioita turvallisesti kotisohvalta. Lukemalla voit myös ottaa selvää asioista uskomusten sijaan, Esimerkiksi julkista kehitysapua ovat YK:n piirissä toimivat maat luvanneet suuntaavansa 0,7 prosenttia bruttokansantuotteestaan. DAC maiden avun määrä on BKT prosentteina tasaisesti laskenut 1960-luvulta lähtien ja suomessakaan tavoiteltuun prosenttiin ole päästy 2000-luvulla (*Lähde 1 ja lähde 2) Kyselyiden perusteella ihmiset (varsinkin Yhdysvalloissa) arvioivat kehitysavun määrän olevan paljon suurempi kuin se todellisuudessa on. Tässä vain yksi esimerkki asiasta, johon tutustumalla saa hieman paremman kuvan tilanteesta (keskustelu kehitysavun hyödyllisyydestä yms on sitten asia erikseen).
Ahdistus ja hallitsemattomuuden tunne kumpavat usein siitä, että emme elä ja toimi omien arvojemme mukaisesti. Kuten Trendissä haastateltu sosiologian professori toteaa käperrymme itseemme, koska omia mielenliikkeitä on helpompi hallita kuin omaa työtilannetta tai muita vielä vaikeamia asioita. Päänsä pensaaseen työntäminen ei kuitenkaan auta, sillä kun pään ottaa pensaasta on tilanne sama ja olo kuin tuulen mukana riepoteltavalla lehdellä. Tieto ei aina lisää tuskaa vaan auttaa jäsentämään asiaa, muodostamaan mielipiteen ja luomaan pohjaa keskusteluille ja toiminnalle.
Kuplan puhkaisemisen jälkeen ei tarvitse mennä äärimmäisyyksiin vaan kannattaa pitää mielessään kultainen keskitie. Käytä välillä aikaasi viettämällä kokonainen ilta tutkimalla raakakakkujen reseptejä, höpöttämällä kavereiden kanssa tai pohtimalla palautusateriasi täydellistä hiilari-proteiini suhdetta.
Tammikuun Trendin juttu ”Kuplaan kadonneista” kolahti ensimmäisellä lukemalla ja otin sen tänään uudestaan esille. Jutussa puhuttiin omaan hyvän mielen kuplaansa kadonneista ihmisistä, jotka ovat tehneet tietoisen päätöksen miettiä ja kuluttaa vain mukavia juttuja, jotta itsellä olisi hyvä mieli. Usein tähän liittyy uutispaasto ja keskittyminen pelkästään itseä kiinnostaviin mukaviin asioihin, oli kyse sitten leipomisesta, täydellisestä hääkoristelusta tai oman peppunsa kuvaamisesta eri sosiaalisen median kanaviin.
Ilmiöön törmää yhä enemmän joka päivä. Syvälliset maailmanparantamiskeskustelut ovat vaihtuneet siihen tulisiko syödä aamupalalla minkä verran proteiinia tai millaista raakakakkua tekisi viikonloppuna. Päänsä pensaaseen työntäminen on ongelmallista, sillä lähellä ja kauempana on apua tarvitsevia. Suurin osa ongelmista ei ole mahdottomia ratkaista, varsinkin jos useat ihmiset laittavat resurssejaan asian ratkaisemiseen. Meillä on tarjolla se luksus vaihtoehto, jossa silmien ummistaminen on mahdollista ja monet ovat ottaneetkin tämän etuoikeuden käyttöönsä.
Kokeilin kuplaan katoamista myös itse, sillä olin väsynyt siihen, että hyvä tuuli katkesi Facebookissa jaettuun kuvaan kuolleen eläimen ruhosta, uutiseen satoja lapsia hyväksikäyttäneestä henkilöstä tai sodasta. Kaikista lupauksista huolimatta kuplassa ei tullut hyvä olo. Oli siis aika etsiä kultainen keskitie. Päätin siis tulla ulos kuplasta, silläkin uhalla, että välillä tulisi jostain paha mieli. Lopputuloksena ei tullut masennusta vaan voimaantunut olo.
Aloitin muutoksen siitä miten itse suhtaudun asioihin ja tutkiskelin sitä miksi tietyt asiat aiheuttivat ahdistusta. Tutkiskelu alkoi eläinkuvista. Mussutin lihaa hyvällä omallatunnolla enkä halunnut muistutusta siitä, että lihantuontantoon voisi liittyä ongelmia. Tämän takia en myöskään halunnut nähdä kuvia Facebookissani, sillä tunsin arvoristiriitaa. Tutkiskelusta oli aika siirtyä tekoihin: tässä tapauksessa kokeilemaan kasvissyöntiä. Tälläkään hetkellä en ole vielä kasvissyöjä vaan pikkuhiljaa vähentänyt lihan syöntiä. Enää myöskään kuvat eläintiloilta eivät haittaa, sillä ne toimivat motivaattorina ja samalla mielenkiintoisena mahdollisuutena harrastaa mediakriittisyyttä ja pohtia eri viestijöiden motiiveja ja luoda oma mielipiteensä aiheesta. Nykyään kun mieli tekee paeta kuplaan lähdenkin pohtimaan perimmäisiä syitä sille miksi jokin aiheuttaa niin syvää ahdistusta, että siltä haluaa sulkea silmänsä.
Uutispaasto on myös loppunut ja pyrin seuraamaan päivittäin uutisia. Katson läpi isoimmat uutisotsikot ja päivitykset esimerkiksi eri maiden ajankohtaisessa tilanteessa. Tähän menee päivästä aikaa noin vartti. Pyrin myös kiinnittämään erityisesti huomiota myös positiivisiin uutisiin, sillä aivomme ohjaavat huomiotamme siihen suuntaan mihin ohjaamme huomiotamme. (Esimerkkinä jos olet töissä logistiikka-alalla satamassa alatkin yhtäkkiä kiinnittää huomiota siihen, miten suurin osa rekoista kuljettaa konttia kyydissään. Vaihtaessasi arkkitehtuuritoimistoon huomaatkin rakennuksissa erilaisia yksityiskohtai kuin aiemmin.) Positiiviset uutiset muistuttavat siitä, että useat ihmiset tekevät tekoja edistämiensä asioiden puolesta ja antavat inspiraatiota ja uskoa siitä, että asiat voivat muuttua. Mikäli normaalien uutisten lukeminen tuntuu liian haastavalta aloitukselta aloita vaikka tästä.
”Kun lukee neljä tuntia hyvää kirjallisuutta, kaikki muuttuu, koska sinä muutut.” Jari Tervo.
Jari Tervo tuo kolumnissaan esille monia hyviä näkemyksiä lukemisen tärkeydestä. Lue siis uutisten lisäksi kirjoja, tietokirjoja tai lehtiä. Opiskele erilaisia näkökulmia ja koe asioita turvallisesti kotisohvalta. Lukemalla voit myös ottaa selvää asioista uskomusten sijaan, Esimerkiksi julkista kehitysapua ovat YK:n piirissä toimivat maat luvanneet suuntaavansa 0,7 prosenttia bruttokansantuotteestaan. DAC maiden avun määrä on BKT prosentteina tasaisesti laskenut 1960-luvulta lähtien ja suomessakaan tavoiteltuun prosenttiin ole päästy 2000-luvulla (*Lähde 1 ja lähde 2) Kyselyiden perusteella ihmiset (varsinkin Yhdysvalloissa) arvioivat kehitysavun määrän olevan paljon suurempi kuin se todellisuudessa on. Tässä vain yksi esimerkki asiasta, johon tutustumalla saa hieman paremman kuvan tilanteesta (keskustelu kehitysavun hyödyllisyydestä yms on sitten asia erikseen).
Ahdistus ja hallitsemattomuuden tunne kumpavat usein siitä, että emme elä ja toimi omien arvojemme mukaisesti. Kuten Trendissä haastateltu sosiologian professori toteaa käperrymme itseemme, koska omia mielenliikkeitä on helpompi hallita kuin omaa työtilannetta tai muita vielä vaikeamia asioita. Päänsä pensaaseen työntäminen ei kuitenkaan auta, sillä kun pään ottaa pensaasta on tilanne sama ja olo kuin tuulen mukana riepoteltavalla lehdellä. Tieto ei aina lisää tuskaa vaan auttaa jäsentämään asiaa, muodostamaan mielipiteen ja luomaan pohjaa keskusteluille ja toiminnalle.
Kuplan puhkaisemisen jälkeen ei tarvitse mennä äärimmäisyyksiin vaan kannattaa pitää mielessään kultainen keskitie. Käytä välillä aikaasi viettämällä kokonainen ilta tutkimalla raakakakkujen reseptejä, höpöttämällä kavereiden kanssa tai pohtimalla palautusateriasi täydellistä hiilari-proteiini suhdetta.
Tästä biisistä tsemppiä kuplan puhkaisemiseen ;)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti