Lahden joogakerho: terapiajooga

Pohjustan hieman tätä päivitystä kertomalla joogakokeiluistani. Päässäni on aina välillä ihanne ihmisestä, joka nousee aamulla elinvoimaisena tekemään aurinkotervehdyksiä ja meditoi iltaisin hymynkare huulillaan. Toistaiseksi olen kuitenkin joutunut toteamaan, että aamuliikunta ei ole minua varten, sillä se saa lähinnä aikaan fyysisesti oksettavan olon ja meditointiyritykseni ovat myös jääneet melko lyhyiksi kokeiluiksi. Olen myös todennut, että parhaan meditaatiota vastaavan tilan löydän tanssimalla tai cheertreeneissä kun keskityn 100 % sillä hetkellä tehtävään asiaan. Säännöllisin väliajoin joogaaminen alkaa kuitenkin kummitella jossain mielen perukoilla, sillä ajatus oman kehonsa ehdoilla treenaamisesta ja niihin supermahtaviin asentoihin vääntäytymisestä houkuttaa.

Olen käynyt yhden aloittelijakurssin astangajoogasta ja siihen kurssiin se jäi. Suoraan sanottuna ei hermo kestänyt. Viimeinen pisara taisi olla kun olin vääntäytynyt johonkin todella epämiellyttävään asentoon ja käytin kaiken energiani pysyäkseni pystyssä ja sitten kuulen ohjaajan sanat "rentouttakaa lihakset ja muistakaa hengitys". Sillä hetkellä ei nimittäin pahemmin hengitetty ja jos olisin jonkin lihaksen rentouttanut olisin löytänyt itseni kasana lattialta. Siihen loppui siis se joogaura. Kyseisestä kokeilusta on yli 5 vuotta ja yhäkään kuva minusta joogaamassa ei ole täysin häipynyt mielen perukoilta. 

Tästä pääsemmekin kätevästi itse aiheeseen eli ollessani Lahdessa ystäväni pyysi minut mukaan kokeilemaan terapiajoogaa. Ja mitä tapahtui: löysin tämän paljon puhutun rentoutuneen hyvänolon tilan, jossa hengitys kulki hyvin ja olin keskittynyt tekemiseen. Mitä ihmettä, tässähän voisi sanoa, että minä joogasin ja nautin siitä. Terapiajooga on kehitetty suomalaisille sopivaksi joogamuodoksi, joten tuttuja aurinkotervehdyksiä ja asanoita on tunnilta turha lähteä hakemaan. Kaikista parasta tunnissa oli ehdottomasti itse ohjaaja. Juttuja kuunnellessa ei voi tulla muuta kuin hyvälle mielelle ja 1921 syntynyt mies nyt itsessään toimii jo inspiraation lähteenä. Tunnille kannattaa lähteä avoimin mielen ja valmistautua kuuntelemaan myös muutama vitsi tunnin aikana. 

Tunnilla aloin myös hiukan ymmärtää oman kehon kuuntelua. Kun on tottunut treenaamaan usein äärirajoilla tai tekemään tietyn määrän toistoja on outoa kun ohjeistus on tehdä liikkeestä niin monta toistoa kun tuntuu hyvältä. Aluksi tein suositellun määrän toistoja, koska tuntui hankalta määritellä "mikä tuntui hyvälle määrälle". Lopputunnista kuitenkin alkoi ymmärtämään sitä, että oikeastaan kyse on vain siitä, että tunnistaa miten keho on tänään erilainen kun vaikka eilen. Tämä on taas tuttua muutenkin urheillessa. Eilen pystyi tekemään näin monta toistoa, tänään vaikuttaa tämä ja tuo asia jonka takia tuntuu paljon vaikeammalta sama asia tai tänään treeni luistaa paremmin kuin eilen. Tuntui toki hieman hassulta vaan maata paikoillaan ja hengitellä kun yleensä harjoituksiin tullaan "nyt tehdään" asenteella, mutta toisaalta se tuntui osittain vapauttavalta. Uusista liikuntakokemuksista on hyvä siirtää jotain omaan päivittäiseen treeniin, joten ehkä tulevaisuudessa kiinnitän enemmän huomiota kehon kuunteluun ja syiden ja seurausten pohtimiseen.

Lahden tunnit löytyy tästä, toistaiseksi ei taida samaa konseptia olla tarjolla muualla. Kannattaa mennä ajoissa paikalla, sillä täyttä oli ainakin kerralla jolla kävin.

Ohjaajan haastattelu kannattaa myös lukaista.

Loppuun vielä kuunneltavaksi Redramaa.

"And then I just breathe in and then breathe out"

SCL:n valmentajakoulutus 1

Helmikuu on hujahtanut puoleen väliin järjettömällä vauhdilla. Kuun alusta muutto uuteen asuntoon ja 7.-9.2. viikonloppu vietettiin Vierumäellä SCL:n valmentajakoulutuksen ensimmäisellä lähijaksolla. Ennakkotehtävät valmentajakoulutukseen olivat osittain haastavia ja aivojaan pääsi käyttämään kun perehtyi lisää termistöön ja pohti mitä ominaisuuksia lajissamme tarvitaan. Vaikka olin tehnyt tehtävät ajoissa olin onnistunut jättämään painamatta lähetä painiketta ja tehtävät näkyivät tehtyinä vain itselläni eivätkä palautettuna, joten niitä ei ollut ennen lähijaksoa voitu arvostella. Onneksi tämä ei kuitenkaan maata kaatanut.

Odotukset viikonlopulle olivat korkealla ja ehkä siistä syystä tuntui, että aikaa oli liian vähän joten joitain asioita käytiin läpi aika yleisellä ja pintapuolisella tasolla. Osittain myös oli päällekkäisyyttä mm. ohjaajakoulutuksen kanssa, joka on ollut pakko käydä ennen valmetajakoulutukseen tuloa. Uuttakin oppia tarttui kuitenkin mukaan ja erityisen hyödyllisenä koin uudet vinkit mitä sain harjoittelun suunnitteluun esimerkiksi missä vaiheessa harjoitusta kannattaa harjoittaa mitäkin ominaisuutta. Kouluttajat olivat aivan mahtavan innostavia henkilöitä, joten tylsäksi ei opiskelu käynyt hetkeksikään. Mahtavaa oli myös tutustua uusiin ihmisiin ja jutella paljon cheerleadigistä koko viikonlopun ajan. Majoituimme rivitaloissa, joissa olimme neljän hengen kanssa yhdessä. Viikonlopusta jäin kyllä eniten kaipaamaan aivan mahtavan ihanan maistuvia ruokia. Ruokatauot meni ahtaessa suusta sisään niin paljon ruokaa kuin vain maha pystyi vetämään. Erityistä plussaa herkullisesta ja ravitsevasta kasvisruokatarjonnasta!

Päivät olivat pitkiä ja itsekin tuli urheiltua tehtäessä käytännön harjoituksia ja myös koulutuksen ulkopuolella. Teimme myös huomion ryhmämme kesken, ettei kannata laittaa tälläistä ryhmää pelaamaan "leikkimielistä ja rentoa lämmittelyviestiä", sillä siellähän juostaan sitten täysillä verenmaku suussa... No ei nyt aivan, mutta rennosta lämmittelystä taisi viesti silti olla melko kaukana. Lauantaina käväisin myös vesijuoksemassa, mutta reissu jäi lyhyeksi kun sain nenäverenvuodon. Onneksi tämä ei tapahtunut altaassa vaan vasta saunassa, vaikka ikävää silti.

Seuraavaa lähijaksoa varten tuli liuta kotitehtäviä, joissa pääsee pohtimaan lisää omaa valmennustaan. Joissakin treeneissä pitäisi mm. videoida itseään ja tehdä siitä raportti. Varmasti erittäin kehittävä harjoitus, mutta uskon, että videosta löytyy myös ei niin imartelevia asioita, mutta kehittyäkseen on yritettävä katsoa itseään valmentajana. Pitää yrittää ottaa itseään kohtaan mahdollisimman objektiivinen asenne ja yrittää kirjoittaa raportti kuin kirjoittaisin sen jostakin ulkopuolisesta ihmisestä. Mielenkiintoista nähdä miten onnistun ja mitä huomioita täältä nousee esiin.

Kaikinpuolin viikonlopusta jäi kuitekin positiivinen kuva ja odotan innolla mikä seuraavan lähijakson sisältö tulee olemaan ja päästäänkö paneutumaan syvemmälle aiheisiin. Siihen asti on tiedossa puurtamista tehtävien parissa. Motivaatio on yhä korkealla ja tehtäviä teen todellakin juuri siksi, että itse opin enkä ketään muuta/läpipääsyä varten.