Liikunnan uusi opetussuunnitelma sisältää loistavia uudistuksia

Jokaisella meistä on muistoja koululiikunnasta. Valitettavasti monilla nämä muistot ovat myös määrittäneet pitkälle liikunnan harrastamista myös koulun loputtua. Liikunta oli yksi lempiaineistani ja sain siitä myös hyviä arvosanoja. Kaikista lajeista en silti pitänyt ja arviointiperusteet tuntuivat välillä olevan hieman kyseenalaisia ja liikunnaopettajan tulkinta esimerkiksi myönteisestä suhtautumisesta liikuntaan tuntui välillä kytkeytyneen välineiden vapaaehtoiseen siivoamiseen tunnin jälkeen. Uinti oli yksi lajeista joista en pitänyt, sillä en pidä vedestä. Uintireissu tarkoitti käytännössä aina korvatulehdusta ja viikon sairastelua flunssan merkeissä. Kylmästä hytisten ja vettä niellen oli kuitenkin pakko antaa parastaan, jottei yksittäisen lajin huono suoritus vaikuttaisi kokonaisarvosanaan.

Päädyin uudelleen pohtimaan koululiikunnan arviointiperusteita erään valmennuskerran aluksi. Arviointiperusteet olivat koulun salin seinällä kaikkien luettavissa ja saivat pohtimaan sitä ollaanko nyt menossa ollenkaan oikeaan suuntaan tässä hommassa. Hyvän arvosanan saamiseksi pitää kyetä keskimääräistä paremmin hiihtämään. luistelemaan, uimaan, juoksemaan, pelaamaan palloa, voimistelemaan ja suunnistamaan. Lisäksi täytyy tsempata muita, toimia ryhmässä, sekä itsenäisesti, ymmärtää liikuntakulttuuria ja kokonaiskuvaa liikunnan ja terveyden välillä. Melko pitkä ja haastava lista asioita, joista suurinta osaa tavoitteista en tunne yhäkään täyttäväni vaikka hyviä arvosanoja sainkin.

Tasoryhmistä intoa liikuntatunneille

Kiinnitin erityisesti huomiota kahteen ongelmakohtaan, joiden näen aiheuttavan ongelmia koululiikunnassa. Ryhmät jaetaan luokkien, ei painotusten ja tasojen mukaan. Liikunnan arvostelussa ote on negatiivinen positiivisuuden sijaan eikä ota huomioon yksilöiden erilaista kehittymistä.

Aloitetaampa negatiivisuudesta. Otetaan esimerkki työelämästä. Työelämässä johtajia on suositeltu kiinnittämään huomiota alaistensa vahvoihin puoliin ja korostamaan ja käyttämään hyväksi niitä. Näin tehdään myös joukkueurheilussa. Tätä voisi hyödyntää myös koululiikunnassa. Liikuntatunneilla voisikin olla tarjolla enemmän valinnavapautta kuitenkin niin, että perusasiat kaikista lajeista tulisi opittua. Mikäli voimistelutunnilla haluaa tehdä 100 volttia renkaissa voisiko se olla mahdollista vaikka jokin toinen liike siinä jäisikin vähemmälle.

Tasoryhmiin jakaminen toisi liikuntatunteihin mielekkyyttä, joka siitä nyt puuttuu. Tärkeintä olisi löytää jokaisella oman tasoinen porukka harjoitella ja tasoja voisi vaihtaa myös lajista riippuen. Tasoryhmät on todettu toimiviksi myös muissa aineissa ja ne toimisivat hyvin myös liikunnassa. Esimerkkinä voisi ottaa vaikka lentopallon. Alkutunnin tehtäisiin perusharjoitteita yhdessä ja lopputunnista saisi valita haluaako tunnin loppuajan osallistua "lenttisturnaukseen" vai jatkaa pienemmällä porukalla esimerkiksi koppipalloa ja harjoitteita ilman pisteiden laskua. Tunti pysyisi näin mielekkäänä niille, joiden taidot ovat tasolla, jolla peli sujuu ja kilpailuhalu tuo lisädraivia tuntiin. Toisaalta myös palloa pelkäävät saisivat ottaa rauhallisemmin eikä tarvitsisi pelin keskellä pelätä henkensä edestä. Samalla opittaisiin itsensä ja oman kehonsa kuuntelemista ja vastuun ottamista omasta oppimisesta. Ehkä taidot karttuvatkin ja seuraavalla kerralla halua onkin jo osallistua turnaukseen.

Testit kehittymisen mittaamisen välineiksi

Usein oppilaalle on myös epäselvää miksi jotain suoritusta tehdään ja mittaamisella vertaillaan oppilaita keskenään sen sijaan, että se olisi väline oppia urheilusta ja treenaamisesta. Erilaiset testit ovat hyviä välineitä, silloin kun ymmärretään, miten niitä käytetään oman harjoittelun apuna. Se jaksatko tehdä yhtä monta vatsalihasta kuin keskimäärin samanikäiset on kehittymisen kannalta melko turha tietoa. Tärkeää olisi opettaa, että testeillä voidaan mitata kehittymistä ja näin voi helposti seurata oman harjoittelunsa tuloksia. Tälläinen lähestymistapa lisää motivaatiota ja innostaa harjoittelemaan. "Pystyit tällä kertaa seisomaan 5s kauemmin yhdellä jalalla kuin viime kuussa. Loistavaa kehitystä, jatka harjoittelua niin seuraavalla kerralla tulos paranee", tyyppinen palaute antaa enemmän eväitä kuin "olit keskimääräistä 12 vuotiasta huonompi".

Uudessa opetussuunnitelmassa liikutaan oikeaan suuntaan

Uudessa ops2016 on koululiikuntaa uudistettu paljon ja hyvään suuntaan. Myönteisten kokemusten, sisäisen motivaation ja pätevyydentunteen vahvistamisen otan innolla vastaan. Kehityssuunta vaikuttaa loistavalta ja liikunnallisen elämäntavan rakentamista tukevalta.

Testien poistamisesta on käyty kiivasta keskustelua puolesta ja vastaan, sekä oltu huolestuneita siitä miten motivoidaan niitä, joiden testeissä suoriutuminen on erinomaista. Onhan se myös vähän ikävää juosta cooperin testiä mikäli, hyvällä tuloksella ei ole vaikutusta arvosanaan. Kilpailemista ja taitojen näyttämistä tulisikin liikuntatunneilla mahdollistaa muuta kautta positiivisessa hengessä. Seuraammehan me penkkiurheilijoina hienoja suorituksia ja saamme tästä inspiraatiota omaan treeniin. Koulussa voitaisiin opetalla hyödyntämään tätä pääomaa jos jollain on erityisosaamista lajissa voi tämä oppilas kertoa harjoittelustaan ja mahdollisesti opettaa joitain taitoja muille yhdessä opettajan avustuksella.

Näen uudistukset positiivisina myös huippu-urheilun kannalta. Sisäisen motivaation painottaminen aikaisessa vaiheessa lisää innostusta liikuntaa kohtaan ja myönteisen kokemuksen kautta uskallusta kokeilla erilaisia lajeja. Tätä kautta koululaiset innostuvat toivottavasti myös yhä isommissa joukoissa mukaan harrastamaan liikuntaa monipuolisesti myös vapaa-ajalla. Samalla tarvitaan myös ymmärrystä seurapuolella siitä, että jatketaan innostamista ja mahdollistetaan myös lajin harrastaminen ilman kilpauratavoitteita. Annetaan urheilijoille aikaa kehittyä ja tehdään harjoittelusta niin innostavaa, että taidot karttuvat huomaamatta. 

May Madness 2015 - kisat ohi, katse kohti syksyä

Kevätkausi huipentui eilen May Madness kisoihin Keken ja Langujen kanssa. Mahtava päivä takana ihanien ihmisten seurassa. Vaikka kisapäivän jälkeen onkin aina aivan loppu tuntuu, että aivot jäävät sellaisiin cheermoodiin, ettei unta meinaa millään saada. Valmentajan katse onkin pikkuhiljaa kääntynyt jo kohti syksyä ja Super Cheer-kisojen ohjelmaa. Pientä fiilistelyä nyt kuitenkin vielä eiliseltä ja kisojen purkua.

Päivä oli todella kiireinen ja yhtään cheerpuolen ohjelmaa en ehtinyt nähdä, sillä olin joko Keken kanssa lämppäämässä, kenraaleissa tai kisaamassa tai valmentaja-roolissa Langursien kanssa samojen aktiviteettien parissa.

Teimme Keken kanssa kenraalissa ensimmäistä kertaa koko ohjelman niin, että kaikki olivat paikalla. Kekessä treenailu pitää ottaa ymmärtäväisellä ja rennolla asenteella, sillä aikuisten ihmisten on välillä vaikea saada sovitettua menojaan niin, että kaikki pääsisivät joka kerta paikalle. Markkeerauskierroksia ja eri kokoonpanoilla ohjelmaa on kuitenkin tehty joka treeneissä, joten ohjelma oli kaikilla hallussa. Vaikka kisoja on takana eri lajeisssa monta olen silti ihminen joka jännittää juuri ennen matolle menoa aivan älyttömästi ja on pakko pitää suu kiinni, kun tuntuu että oksennus nousee kurkkuun. Siinä vaiheessa aina miettii, miten aikoo tässä olotilassa suoriutua mistään liikunnallisesta suorituksesta, mutta olo menee onneksi ohi heti kun pääsee matolle ja mahtava rauhallinen tsemppifiilis valtaa. Kisoja on takana sen verran monet, että tiedän olevani jännittäjä ja annan siihen itselleni luvan mikä yleensä parantaa oloa.

Keken ohjelma sujui mallikkaasti vaikka toisen pyrstipuolen alastulo hieman harmittikin, sillä treeneissä ei ollut ikinä sen kanssa ollut ongelmaa. Hyvää fiilistä ja tsemppiä ei sekään kuitenkaan haitannut. Päivä oli voitokas myös meidän kisatyöntekijälle, joka voitti arvonnassa hotellilahjakortin. Kesä Kekeillään varmaan suurimmaksi osaksi ulkona rennon treenailun merkeissä.

Omaa ohjelmaa enemmän jännitti valmennettavieni Langurs-joukkueen suoritus. Sykkeet kävivät lähellä 200 Langujen suorituksen aikana (kyllä me mitattiin sykemittarilla). Suoritus oli mitä mahtavin ja aidot hymyt ja innostus paistoivat ohjelmasta. Tytöt ovat todella motivoituneita ja valmentajana saa enemmänkin muistutella levosta kuin yrittää innostaa treenaamaan.

Joukkueen taidoissa on tapahtunut huikeaa kehitystä ja tämän suorituksen jälkeen on hyvä lähteä suuntaamaan kohti syksyn Super Cheer -kisoja ja edistyneet sarjaa. 

Valmentajien taidoissa oli sen sijaan huomattavissa taantumista, sillä sisäluvussa oli ollut pahaa vikaa ja olimme laittaneet ohjelmaan kielletyn liikkeen, josta joukkuetta rokotettiin pisteellisesti. Harmituksen määrää on vaikea kuvailla, kun kyseessä oli täysin oma huolimattomuusvirhe, mutta tässä on hyvä paikka opetella antamaan itselleen anteeksi ja oppia virheistään. Syksyä varten syynään sääntöjä sitten näidenkin kisojen edestä.

Tyttöjen meininki pysyi koko päivän iloisena ja joukkue oli järjestänyt aivan mahtavan läksiäisesityksen huudon kera muihin cheertehtäviin siirtyvälle Languvalkulle. Muutamat kyyneleet valutettiin siinä kohtaa ja syksyyn jatketaan kahden valmentajan voimin kolmen sijasta. 

Kiitos ihanalle joukkueella mahtavasta päivästä! Olen todelle ylpeä mun junnutytöistä <3

Tämä viikko lepäillään ja ensi viikolla jatketaan Langujen kanssa kesätreenien merkeissä. Hauskaa päästä suunnittelemaan nyt treeneihin vähän vapaampaa tekmistä kuin ohjelman tekoa. 

Perjantai-illan rentoutuminen teetastingin merkeissä Ekbergillä

Sunnuntain kisapäivä lähestyy nopeaa vauhtia, joten tänään ja huomenna otetaan rennosti ja vältellään kisajännitystä mukavan ohjelman parissa. Muutaman yllättävän sattuman kautta päädyin lähtemään ystävän kanssa teetastingiin Cafe Ekbergiin .

Juon melko harvoin kuumia juomia ja kahvia en ollenkaan, joten valinta on aina oikeastaan tee. Singaporen reissulta mukaan tarttuneet teepaketit on avattu ja varsinkin talvella myös useampaan kertaan maisteltu, mutta luokittelisin itseni pikemminkin teen kausittaiseksi juojaksi kuin varsinaiseksi teefaniksi. Tämäniltaisen teetastingin jälkeen voi tosin olla, että tähän asiaan tulee muutos!

Teetastingin vetäjänä toimi teesommelieriksi tituleerattu Stefan Sjöholm, jonka teiden tuntemus ja aihetta kohtaan paistava intohimo innostaa myös osallistujan kaivamaan teepannunsa naftaliinista. Teeuntuvikolla uudet sanat ja teelaatujen nimet vilisit nopeaan tahtiin, mutta keskeyttää sai ja kysyvä sai vastauksen. Monia hyviä vinkkejä jäi myös takataskuun kotiin vietäväksi ja kokeiltavaksi.

Kiireettömyys ja rentoutuminen olivat tastingissa läsnä joka hetkessä. Teetä tuoksuteltiin niin pussista, haudutuksen jälkeen ja valmiina lasista. Maistelua ei toki unohdettu vaan jokaista lajia maisteltiin hartaasti.

Maistelussa käytettiin viinilaseja, joissa muun muassa teen väriä oli helpompi katsoa ja tuoksut nousivat paremmin nenään. Vaikkei teestä pääsääntöisesti pitäisikään voi hyvin tehty tee kuitenkin yllättää. Usein juon teetä hunajan ja maidon kanssa, mutta nämä teet eivät lisukkeita kaivanneet. Pannussa puoli päivää viruneen teen kitkeryys puuttui rakkaudella laitetuista teistä täysin. 

Oma teenlaittotyyli tulee myös muuttumaan hieman tastingissa saatujen hyvien vinkkien mukaiseksi. Malttamattomana ihmisenä tunnustan, että tapana on kaataa kiehuva vesi suoraan teelehtien päälle. Ihanteellinen veden lämpötila olisi kuitenkin noin 80 astetta. Vaikkei veden lämpötilaa kovin kätevästi kotikonstein kattilasta mitata tarkoituksena on antaa veden tulevaisuudessa hieman jäähtyä ennen kaatamista. Ennen veden kaatamista tee huuhdeltiin ja itse haudutuksessa teenlehdet saivat uiskennella hetken vedessä ennen siivilöimistä.

Kesää ajatellen innoistuin myös kylmän teen teosta, joka olisi sopivan yksinkertainen aamuja ajatellen. Teenlehdet laitetaan yöksi jääkaappiin veteen lillumaan ja aamulla homma on valmista juotavaksi. Tämä menee kokeiluun heti ensi viikolla!

Tastingiin kuului myös leivos ja valitsin itselleni ruusuvedelle kostutetun valkosuklaa-mansikkaleivoksen. Taustatiedoiksi kerrottakoon, että olen suuri kakkujen ja leivosten ystävä ja voisin hyvin kuvitella eläväni niillä, jos niistä saisi kaikki tarvittavat ainekset monipuoliseen ruokavalioon. Ekbergin leivos hipoi täydellisyyttä. Leivoksen kuuluu mielestäni olla makea, muttei sellainen, että muutaman palan jälkeen tulee paha olo. Koostumus oli miellyttävän pehmeä ja ulkonäkö täydellisen kesäinen. Nam!

Kotiinpäästyäni aloin todellakin kaivamaan esiin teepannua, jonka tarttui mukaan reissun päältä kauppahallista ja jonka kuljettamisessa takaisin Suomeen oli pieniä haasteita, mutta ehjänä tuli perille. Näillä eväillä voisi hyvin järjestää kotona pienet teekutsut :)

Mistä löytää aikaa liikuntaan?

Lyhyt vastaus: Aikaa ei löydy mistään, get your priorities straight.

Useat ihmiset kysyvät usein miten minulla on aikaa liikkua kaiken muun tekemisen ohella. Yksinkertainen vastaus on, että liikunta on minulle niin tärkeä asia, että voin sen takia jättää jotain muuta tekemättä eli automaattisesti priorisoin liikunnan muiden asioiden edelle. Varsinkin aikuisena tämä on vaatinut sitä, että uskaltaa luopua tietynlaisesta täydellisyyden tavoittelusta oman elämänsä suhteen ja tehdä sen sijaan asioita, joista nauttii.

Välillä toki tulee hetkiä, jolloin samaan ajankohtaan sattuu monia tärkeitä asioita ja välttämättä ei ehdi itse treenaamaan totuttuun tapaan. Ensi viikko tulee olemaan tälläinen "hullu" viikko, sillä kisaviikolle huipentuu valmentamiset ja omat treenit ja lisäksi työt ja juuri alkaneet avoimen yliopiston luennot tekevät päivistä melkoista haipakkaa. Keke treenailun lisäksi seuraavalla viikolla on siis tiedossa kaikkea muuta kuin liikuntaa.

Ensimmäinen askel liikunnan lisäämisessä on löytää liikuntamuoto, joka on niin hauska ja innostava, että et meinaa malttaa pysyä poissa sen parista. Tällöin jonkin muun asian tekemättä jättäminen ei tunnu uhraukselta.

Seuraavaksi tee lista asioista, joista voi karsia itsellesi lisää aikaa. Itse karsin melko usein sellaisista asioista kuin siivoaminen tai ruuanlaitto. Levosta eli unesta ja ruokailumääristä en karsi aikaa kuin hätätapauksissa. Ruokaa kyllä tässä taloudessa syödään, mutta monimutkaisten reseptien sijaan tulee usein tehtyä jotain nopeaa ja helppoa. Siivoamisesta tinkiminen voi varsinkin aluksi tuntua haastavalta, sillä usein meihin on juurrutettu ajatus siitä kuinka usein pitäisi imuroida tai miltä kodin pitäisi näyttää. Itse imuroin, kun kuljen nilkkoja myöten koirankarva/pölypalloissa tai hiekka alkaa tuntua varpaissa tai alkaa tuntua siltä, että pitäisi siivota. Välillä toki harmittaa, kun oma koti ei useinkaan näytä sisustuslehden kuvalta ja välillä ystävillä käydessä ihanat leikkokukkasetelmat ja kauniit kattaukset aiheuttavat pientä kadehdintaa. Silloin pyrin muistuttamaan itseäni siitä, että eri ihmisillä on erilaiset mielenkiinnon kohteet ja jollekin ykkösprioriteetin harrastus on koti, minulle se on liikunta.

Ruokaisat välipalat/iltavälipalat treenin jälkeen. Ei se ulkonäkö vaan helppous ja maku.

Valmistus: 

Leikkaa bataatit ja porkkanat.

Laita pellille ja valele öljyllä.

Mausta bataatit cayennepippurilla ja porkkanat hunajalla.

Katson asiaa toki näkökulmasta, jossa liikunta on ollut elämääni pienestä pitäen ja urheilun ollessa elämäntapa johon on kasvanut sisään. Liikunta on erottamaton osa päivää samalla tavalla kuin nukkuminen ja syöminen ja sen takia myös ajan löytäminen liikunnalle on ollut suht helppoa.

Miten löytää lisää aikaa liikuntaan?

• Tee lista asioista/velvollisuuksista, joista et voi tinkiä liikunnan takia (esim. työt)
• Tee lista asioista, jotka vievät aikaa liikunnalta, mutta eivät ole pakollisia (siivoaminen)
• Priorisoi uudelleen
• Liiku tavalla, joka inspiroi ja tuo elämään lisää voimavaroja. Positiivinen kehä on valmis.
• Yhdistä tekemisiä (Lähde lenkille kaverin kanssa, vie koira ulos tai aloita agility)

May Madness -kisat lähestyvät vauhdilla

Tuntuu, että joka vuosi sitä huomaa, miten kevätkausi on mennyt huimaa kyytiä ja kausi on lopuillaan kevätkisojen muodossa. Tai ehkä sitä on vaan vanha kun alkaa puhumaan miten aika menee niin nopeasti.... Tänään kunnolla iskostui vasta ainakin omaan päähän, että Maykkarit ovat ensi viikolla ja Keken kanssa meillä on enää jäljellä kahdet treenit ja Langujen kanssa onneksi hieman useammat. Onnistuin kuun alussa nappaamaan itselleni flunssan, joten tämän kuun treenailut on jäänyt itseltä vähiin ja kun treenit ovat vain kerran viikossa niin treenikertoja ei montaa kuukauteen tule. Tänään siis kovalla tsempillä Keke treeneissä ohjelmaa läpi.

Kisoissa nähdään molempina päivinä FTE:n joukkueiden kilpailusuorituksia ja cheer aloittelijat, minit -sarjassa lauantaina kolme Espoon joukkuetta. Lauantain menee itsellä lepäillessä ja sunnuntaihin valmistautuessa, joten harmillisesti en meidän minijoukkueita pääse kisamatolla näkemään, mutta ensi viikon treeneissä varmasti ehtii tsempit toivottaa.
Langurit kisaavat sunnuntaina samana päivänä Keken kanssa, joten juoksemiseksi menee aivan kirjaimellisesti, sillä kenraalit ja junnusarjan kilpailusuoritukset ovat samaan aikaan. Langurs-joukkue perustettiin 2014 tammikuussa ja joukkueelle nämä kisat ovat toiset kisat ja osalle urheilijoista ensimmäiset. Joukkue on tehnyt ahkerasti töitä ja uusia taitoa on opittu. Tänä vuonna esiintymisiä on ollut huomattavasti enemmän ja toivottavasti tämä näkyy kisamatolla kohonneena esiintymisvarmuutena. Viime vuoden ohjelmaan verrattuna tämän vuoden ohjelma on nopeatempoisempi ja haastavampi. Tavoitteena tänäkin vuonna on pystyä tekemään oma paras suoritus kisapäivänä.¨

Keken kanssa kisataan Cheer SM-taso, sekajoukkueet sarjassa. Mikäli, että ole vielä osallistumisluettelo lukeneet niin pienen vinkin meidän ohjelmaan voi saada tästä KEKE goes Eurovision...

May Madness vuonna 2007 oli ensimmäiset kilpailut  missä kilpailin cheerleadigin parissa.

Sieltä muistona sen vuoden kisapaita, jota käytän vieläkin treenipaitana xD

Ei ihme, että on jo vähän kulahtanut.........

Uutta korulaatikossa

Pidän harvoin koruja, lähinnä siitä syystä, että melkein joka päivä ohjelmassa on treenailua ja pelkään unohtavani korut laukun pohjalle tai hävittäväni ne. Välillä tietysti on kiva laittautua ja silloin on hyvä, että koruvarastosta löytyy jotain asua täydentämään.

Korujen uusin tulokas on titiMadamin leopardi-koru, joka lähti mukaan heräteostoksena Korkeasaaressa käynnin yhteydessä. Vierailin muutama viikko sitten Korkeasaaressa, en tosin eläintarhassa asti, mutta piipahdin vilkaisemassa ulkopuolella olevassa kauppa/kahvilassa olevia tuotteita ja tämä oli pakko kotiuttaa mukaan. 20 % tuotosta menee Amur-hankkeelle.

Tästä tuli kertaheitolla uusi lempikoru

Ajatuksia valmentamisesta Nuori Suomen videon pohjalta

"Urheilu voi olla lapsellesi maailman hienoin asia." Näillä sanoilla alkaa Nuori Suomen video (alla) ja jatkuu "siihen vaikutat sinä, aikuinen". Urheilu oli minulle lapsena ja on yhä yksi elämäni hienoimmista asioista ja valmentajana toivon, että se on sitä myös valmennettavilleni. 

Video oli suunnattu ensisijaisesti vanhemmille, mutta myös valmentaja saa videolta hyviä eväitä ja muistutuksia siitä, mihin suuntaan viedä valmennustyötään.

Valmentajana viettää aikaa urheilijoiden kanssa vain ohjatuissa treeneissä, mutta silti oman esimerkin ja kannustamisen kautta voi vaikuttaa siihen, miten valmennettavat viettävät muuten aikaansa. Liikunta-annoksen lisäämisessä valmentaja voi kannustaa puheissaan monipuoliseen liikuntaan ja joustaa myös tarvittaessa, jotta lapsella on mahdollisuus harrastaa useaakin lajia. Treenisisältöjä suunniteltaessa monipuolisuus on myös valttia ja myös kisakaudella voi valmentajana tuoda treeniin erilaisia elementtejä harjoittamaan esim. voimaa, liikkuvuutta tai kestävyyttä.

Valmentajan on tärkeää ymmärtää omien valmennettaviensa taso ja ymmärtää, että myös joukkueen sisällä urheilijat kehittyvät eri tahtiin. Varsinkin minitasolla samassa sarjassa kilpailevat lapset ja tätä myötä myös joukkueet lähtevät kilpailuihin henkisesti ja fyysisesti täysin eri tasoilta. Pienimmille mineillä jo pelkästään ohjelman muistamisessa ja yleisön edessä olemisessa on reilusti haastetta kun taas isoimmilla mineillä voi hyvin olla takanaan jo 5 vuoden kokemus lajista ja kilpailemisesta. Voittamisen merkitys ei pitäisi olla liian suuri myöskään valmentajan taholta ja tämä tulisi ottaa huomioon myös puheissa ja kilpailuihin valmistautumisessa. Kisaohjelman tulisi olla tarpeeksi haastava, mutta joukkueen tasoinen, jotta urheilijan on mahdollista saada onnistumisen kokemuksia myös kilpailutilanteessa.

"Innosta, kannusta, opeta, auta, mahdollista, tue ja hyväksy". Tässä hyvä muistirimpsu myös valmentajalle. Positiivista loppukevättä!