Heraproteiinia sisältävät valmiit juomajauheet eivät oikein sovi vatsalleni, joten nykyään niistä olen melkeimpä kokonaan luopunut. Useimmiten vetäisen treenin jälkeen jotain pientä välipalaa ja kotona sitten varsinaisen palautumisateria. Aina ei kuitenkaan ehdi kotiin laittelemaan ruokaa, joten päätin sekoitella kaapista löytyvistä aineksista palautumissmoothien mukaan salille.
Viime viikolla alku vuoden käsilläseisonta treenailu vietiin uudelle tasolle kun akrojoogatunnilla lähdettiin kokeilemaan hand to handia eli käsilläseisontaa toisen käsien päällä. Toki ei heti hypätty toisen käsien päälle vaan lämmiteltiin ensin ranteita ja kokeiltiin baby hand to handia, jossa kädet tuetaan kylkiin. Tasapaino löytyi yllättävän helposti ja siinä olisi viettänyt pidempäänkin jos vain ranteet kestäisivät paremmin.
Tähän pyritään....
Lähdettiin myös kokeilemaan käsilläseisontaa niin, että basen kädet nojaavat maahan ja lentäjällä on kädet suorina. Ensimmäinen haaste oli päästä ylipäätänsä käsilleen seisomaan. Kokeiltiin muutamia eri variaatioita ja itselle paras oli lähteä juurikin basen pään takaa niin, että spotteri nostaa tukijalasta. Ensin oli pieniä ongelmia saada nostettua sitä vaakatasossa olevaa jalkaa ja pitikin pyytää vähän lisää apua spotterilta. Kovinkaan onnistuneita suorituksia ei vielä tullut, mutta tästä se lähtee. Tiedossa siis paljon käsilläseisonta treenia ihan kovalla maalla.
Loppusyksystä ravintolassa paasasin ystävälleni siitä, miten haluaisin tehdä enemmän tärkeitä asioita ja auttaa muita ihmisiä. Ystäväni epäili minun kärsivän syysmasennuksesta. Vaihdoimme puheenaihetta mukavampiin asioihin.
Tammikuun Trendin juttu ”Kuplaan kadonneista” kolahti ensimmäisellä lukemalla ja otin sen tänään uudestaan esille. Jutussa puhuttiin omaan hyvän mielen kuplaansa kadonneista ihmisistä, jotka ovat tehneet tietoisen päätöksen miettiä ja kuluttaa vain mukavia juttuja, jotta itsellä olisi hyvä mieli. Usein tähän liittyy uutispaasto ja keskittyminen pelkästään itseä kiinnostaviin mukaviin asioihin, oli kyse sitten leipomisesta, täydellisestä hääkoristelusta tai oman peppunsa kuvaamisesta eri sosiaalisen median kanaviin.
Ilmiöön törmää yhä enemmän joka päivä. Syvälliset maailmanparantamiskeskustelut ovat vaihtuneet siihen tulisiko syödä aamupalalla minkä verran proteiinia tai millaista raakakakkua tekisi viikonloppuna. Päänsä pensaaseen työntäminen on ongelmallista, sillä lähellä ja kauempana on apua tarvitsevia. Suurin osa ongelmista ei ole mahdottomia ratkaista, varsinkin jos useat ihmiset laittavat resurssejaan asian ratkaisemiseen. Meillä on tarjolla se luksus vaihtoehto, jossa silmien ummistaminen on mahdollista ja monet ovat ottaneetkin tämän etuoikeuden käyttöönsä.
Kokeilin kuplaan katoamista myös itse, sillä olin väsynyt siihen, että hyvä tuuli katkesi Facebookissa jaettuun kuvaan kuolleen eläimen ruhosta, uutiseen satoja lapsia hyväksikäyttäneestä henkilöstä tai sodasta. Kaikista lupauksista huolimatta kuplassa ei tullut hyvä olo. Oli siis aika etsiä kultainen keskitie. Päätin siis tulla ulos kuplasta, silläkin uhalla, että välillä tulisi jostain paha mieli. Lopputuloksena ei tullut masennusta vaan voimaantunut olo.
Aloitin muutoksen siitä miten itse suhtaudun asioihin ja tutkiskelin sitä miksi tietyt asiat aiheuttivat ahdistusta. Tutkiskelu alkoi eläinkuvista. Mussutin lihaa hyvällä omallatunnolla enkä halunnut muistutusta siitä, että lihantuontantoon voisi liittyä ongelmia. Tämän takia en myöskään halunnut nähdä kuvia Facebookissani, sillä tunsin arvoristiriitaa. Tutkiskelusta oli aika siirtyä tekoihin: tässä tapauksessa kokeilemaan kasvissyöntiä. Tälläkään hetkellä en ole vielä kasvissyöjä vaan pikkuhiljaa vähentänyt lihan syöntiä. Enää myöskään kuvat eläintiloilta eivät haittaa, sillä ne toimivat motivaattorina ja samalla mielenkiintoisena mahdollisuutena harrastaa mediakriittisyyttä ja pohtia eri viestijöiden motiiveja ja luoda oma mielipiteensä aiheesta. Nykyään kun mieli tekee paeta kuplaan lähdenkin pohtimaan perimmäisiä syitä sille miksi jokin aiheuttaa niin syvää ahdistusta, että siltä haluaa sulkea silmänsä.
Uutispaasto on myös loppunut ja pyrin seuraamaan päivittäin uutisia. Katson läpi isoimmat uutisotsikot ja päivitykset esimerkiksi eri maiden ajankohtaisessa tilanteessa. Tähän menee päivästä aikaa noin vartti. Pyrin myös kiinnittämään erityisesti huomiota myös positiivisiin uutisiin, sillä aivomme ohjaavat huomiotamme siihen suuntaan mihin ohjaamme huomiotamme. (Esimerkkinä jos olet töissä logistiikka-alalla satamassa alatkin yhtäkkiä kiinnittää huomiota siihen, miten suurin osa rekoista kuljettaa konttia kyydissään. Vaihtaessasi arkkitehtuuritoimistoon huomaatkin rakennuksissa erilaisia yksityiskohtai kuin aiemmin.) Positiiviset uutiset muistuttavat siitä, että useat ihmiset tekevät tekoja edistämiensä asioiden puolesta ja antavat inspiraatiota ja uskoa siitä, että asiat voivat muuttua. Mikäli normaalien uutisten lukeminen tuntuu liian haastavalta aloitukselta aloita vaikka tästä.
”Kun lukee neljä tuntia hyvää kirjallisuutta, kaikki muuttuu, koska sinä muutut.” Jari Tervo.
Jari Tervo tuo kolumnissaan esille monia hyviä näkemyksiä lukemisen tärkeydestä. Lue siis uutisten lisäksi kirjoja, tietokirjoja tai lehtiä. Opiskele erilaisia näkökulmia ja koe asioita turvallisesti kotisohvalta. Lukemalla voit myös ottaa selvää asioista uskomusten sijaan, Esimerkiksi julkista kehitysapua ovat YK:n piirissä toimivat maat luvanneet suuntaavansa 0,7 prosenttia bruttokansantuotteestaan. DAC maiden avun määrä on BKT prosentteina tasaisesti laskenut 1960-luvulta lähtien ja suomessakaan tavoiteltuun prosenttiin ole päästy 2000-luvulla (*Lähde 1 ja lähde 2) Kyselyiden perusteella ihmiset (varsinkin Yhdysvalloissa) arvioivat kehitysavun määrän olevan paljon suurempi kuin se todellisuudessa on. Tässä vain yksi esimerkki asiasta, johon tutustumalla saa hieman paremman kuvan tilanteesta (keskustelu kehitysavun hyödyllisyydestä yms on sitten asia erikseen).
Ahdistus ja hallitsemattomuuden tunne kumpavat usein siitä, että emme elä ja toimi omien arvojemme mukaisesti. Kuten Trendissä haastateltu sosiologian professori toteaa käperrymme itseemme, koska omia mielenliikkeitä on helpompi hallita kuin omaa työtilannetta tai muita vielä vaikeamia asioita. Päänsä pensaaseen työntäminen ei kuitenkaan auta, sillä kun pään ottaa pensaasta on tilanne sama ja olo kuin tuulen mukana riepoteltavalla lehdellä. Tieto ei aina lisää tuskaa vaan auttaa jäsentämään asiaa, muodostamaan mielipiteen ja luomaan pohjaa keskusteluille ja toiminnalle.
Kuplan puhkaisemisen jälkeen ei tarvitse mennä äärimmäisyyksiin vaan kannattaa pitää mielessään kultainen keskitie. Käytä välillä aikaasi viettämällä kokonainen ilta tutkimalla raakakakkujen reseptejä, höpöttämällä kavereiden kanssa tai pohtimalla palautusateriasi täydellistä hiilari-proteiini suhdetta.
Helmikuu on aloitettu uudella kolmijakoisella saliohjelmalla ja todella super innostuneena ja motivoituneena. Ensimmäisen treenin aikana oli pakko toppuutella itseään, että pysyi suunnitellussa ohjelmassa kun mieli olisi tehnyt tehdä vielä pari sarjaa tuota liikettä ja vielä tuota. Uudessa ohjelmassa olen nyt painottanut mm. keskivartaloa, selkää ja käsiä, sillä akrojoogassa on huomannut näihin tarvitsevan lisää voimaa. Lisäksi oli pakko ottaa muutama täsmäliike pakaralihaksella, jotta saa farkkuihin taas vähän täytettä.
Treeni-into on huipussaan myös siksi, että viime syksy oli treenin kannalta yksi haastavimmista. Useita vuosia jatkuneet selkäkivut pahenivat kun aloin taas treenaaman akroa ja selän taaksetaivutuksia. Selässä on ilmeisesti nyt jotain vikana ja tällä hetkellä odottelen pääsyä lisätutkimuksiin. Flikkiunelmat sai taas siis unohtaa ja muutenkin cheerin parissa on joutunut ottamaan melko rauhallisesti ja treeneissä hintsailla.
Selän lisäksi olin myös suoraan sanottuna koko loppuvuoden kipeänä. Flunssa kertaa kaksi, influenssa ja vatsatauti 5 kk sisällä veivät voimat (ja lihakset) niin fyysisesti kuin henkisestikin. Joka kuukausi tuli noin viikko maattua sängyn pohjalla. Voitte siis vain arvata millaisella fiiliksellä nyt lähdetty treenaamaan kun voimat ovat palanneet ja vihdoin pääsee hommiin.
Adidaksen housut lähti mukaan tammikuun alennusmyynneistä Stadiumista
Liikunta on ensisijaisesti minulle hyvän mielen tuoja ja syksyllä huomasi miten liikkumattomuus vaikutti myös mielialaan. Onneksi kuitenkin valmentamaan pääsi vaikkea itse aivan treenikunnossa ollutkaan.
Lauantai päivä hurahti ohitse sellaista vauhtia, että takaisin päin lähtevään bussiin meinasi tulla kiire. Aamu alkoi aikaisella herätyksellä kun Onnibussi lähti Kiasmalta jo hieman 7 jälkeen. Edullinen matkustusvaihtoehto osoittautui hyväksi valinnaksi, sillä maisemia sai katsella toisesta kerroksesta ja wifikin toimi yllättävän hyvin. Bussissa täytyy tosin jäädä pois Hervannassa, josta pääsee kätevästi paikallisliikenteen bussilla keskustaan.
Keskustassa suuntasimmekin melko suoraan kohti Tampereen työväenteatteria, vaikka pysähdyimmekin seuraamaan lumitangon kilpailuja. Hetkeen ei ole teatterista tullut nautittua, joten tätä viikonloppua oli odotettu innolla.
Jännitin hieman sitä pitäisinkö Evitan teatteriversiosta, sillä elokuvaversio nappasi tehokkaasti otteeseensa. Huoli oli kuitenkin turha, sillä väliajan alkaessa tuli ihmeteltyä sitä, miten nopeasti oli hieman yli tunti vierähtänyt. Näytelmä piti otteessaan koko ajan ja välillä musiikki ja laulut saivat aikaan kylmiä väreitä. Lähes aivan kaikki vuorosanat laulettiin, mikä tietysti tuo haastavuutta myös näyttelijäntyöhön, sillä jokaisen kohtauksen on mentävä nappiin ja on jaksettava laulaa useamman tunnin putkeen samalla suorittaen koreografiaa.
Väliajalla oli pakko maistaa Evita-drinkkiä ja Evita-leivosta. Täytyy todeta, ettei juoma oikein ollut mieleen, mutta leivoksia olisin voinut syödä vaikka kuinka monta.
Lavastus miellytti myös erityisesti, sillä pienillä kekseliäillä asioille luotiin tunnelma ja puitteet, mutta lavastus ei vienyt huomiota itse tarinalta ja henkilöiltä. "Tanssi jos osaat"-sarjan tuomarit olisivat saattaneet antaa rakentavaa palautetta joistain tanssikohtauksista, mutta tämä ei menoa haitannut. Itse en kuitenkaan olisi keksinyt parempaa tapaa viettää lauantai päivää.
Näytelmän jälkeen oli jo kova nälkä, joten suuntasimme etsiskelemään ruokapaikkaa ja päädyimme Villisikaan. Vegaani/kasvisruokaporukalla en tosin suosittele tänne suuntaamaan. Villisiassa kun oltiin oli pakko kokeilla syödä villisikaa ja erittäin maittavaa ruoka olikin. Jälkiruuat olivat erittäin kohtuuhintaisia (2,50e/kpl), ja pakkohan sitä oli jotain maistaa vaikka mahassa ei tuntunut enää olevan ollenkaan tilaa. Ruokanautintoa hieman pilasi viereiseen pöytään istunut herraseurue, jonka herrasmiestavat (tai ylipäätänsä käytöstavat) olivat ilmeisesti jääneet ravintolan ulkopuolelle. Hauskanpidossa ei ole mitään vikaa, mutta osalla porukasta ei enään näyttänyt olevan hauskaa, sillä viereisessä pöydässä sai miettiä eteneekö sanaharkka ihan fyysiseksi tappeluksi. Onneksi aina voi vaikuttaa omaan suhtautumiseensa eikä antaa muiden pilata mukavaa päivää.
Matkalla täytyy olla ehdottomasti mukana matkalukemista, joten reissuvalmisteluihin kuului olennaisena osana Pocket Shopissa vieraileminen ja pokkarin ostaminen. Pancolin kirjoja olen jo monta kertaa vilkuillut kirjastossa, mutta harmillisesti paikalla ei ikinä ole sattunut olemaan sarjan ensimmäistä kirjaa: krokotiilin keltaiset silmät. Päätin siis napata kirjan mukaani matkalukemiseksi ja parempaa valintaa en olisi voinut tehdä. Kirjaa ei olisi millään malttanut laskea kädestään ja aika lentokentällä ja koneessa meni pitkälti nenä kiinni kirjassa.
"Se on tarina ihmisitä, naisista ja miehistä. Siitä mitä olemme, mitä haluaisimme olla ja millaisiksi saatamme jotain päivänä tulla".
Kirjan henkilöhahmot olivat niin käsin kosketeltavia, että välillä olisi tehnyt mieli ravistella henkilöä ja antaa muutama elämänohje. Henkilöiden valinnat ja toimet myös ärsyttivät ja toisaalta toivat samalla näkökulmaa ihmisyyteen ja valintoihin, joita tehdään.
Kirjassa oli sopivissa määrin siroteltu erilaisia kohtaloita ja sattumia, jotka loivat jopa hieman mystistä tunnelmaa ja muistuttivat siitä, miten elämässä yllätys voi odottaa aivan nurkan takana.
Viime viikolla tuli tehtyä pikavisiitti Brysseliin ja pienistä vastoinkäymisistä huolimatta pääsin lopulta perille vain muutamia tunteja myöhässä alkuperäisestä aikataulusta. Pientä stressiä aiheutti kun lähtö edeltävänä iltana puhelimeen saapui viesti jatkolennon peruuntumisesta minuuttilleen samaan aikaan kun yhtiön asiakaspalvelu sulkeutui. Seuraavana aamuna siis lentokentällä ilman tietoa siitä mitä kautta ja millä pääsisin perille. Lentokentällä kaikki sujui kuitenkin mukavasti ja minut reititettiin uudelleen lentämään Hampurin kautta. Lumen takia Euroopan kentillä näytti kuitenkin olevan ongelmia, sillä myös Hampurin jatkolento myöhästyi, mutta tämä ei haitannut, sillä sain otettua lentokentällä torkut.
Vähän tärisytti potkurin vieressä istuessa
Nähtävää ja hyvä huomioida Belgiassa
Brysselissä on tullut käytyä myös kerran aikaisemmin eli tällä kertaa perus nähtävyydet saivat jäädä kiertämättä. Atomiumista oli viime kerralta hauskat muistot, joten sinne kannattaa suunnata mikäli haluaa katsella kaupunkia yläpuolelta. Manneken pis patsas oli kyllä suoraan sanottuna pettymys, sillä patsas oli niin pikkuriikkinen, että ilman aasialaisturistien laumaa veikkaan, ettemme olisi koko poikaa havainneet vaan kävelleet ohitse.
Sunnuntaisin kaupat ja suurin osa ravintoloista on kiinni eli shoppailut voi unohtaa ja ravintolaakin etsiä kissojen ja koirien kanssa. Asuin matkani ajan ystäväni luona, joten hamstrasimme lauantaina leipomosta ja kaupasta ruokaa jääkaappiin.
Sunnuntai olikin varattu meillä museokäynnille ja suunnitelmissa oli käydä katsomassa Hortamuseum. Puolen tunnin jonotuksen jälkeen päätettiin luovuttaa ja vaihtaa museota, sillä vaikka lämpötila olikin plussan puolella ei vielä voinut ulkona seisoskelusta nauttia.
Ihasteltiin Hortamuseumia ulkoa
Suuntasimme siis kohti Royal Museum of Fine Artsia. Rakennuksen sisältä löytyi useampi museo, johon nuoret (alle 26) pääsivät sisään kaikkiin 3e. Ei siis todellakaan paha hinta. Suuntasimme ensin katsomaan Magritten museumia, josta ainakin itselle jäi hieman ristiriitaiset fiilikset. Osa teoksista oli mielenkiintoisia, mutta ehkä surrealistinen kuvaus ja ihmisen tiedostomattoman sielunelämän kuvauksien katsominen ei ollut se aivan oma juttu. Muutamasta hienosta ja omasta lemppariteoksesta tuli ostettua kotiin viemisiksi kortit, joita on tarkoitus käyttää kirjanmerkkinä. Kävimme myös katsomassa Old masters nimistä osuutta, josta löytyi hieman perinteisempiä maalauksia.
Ratikkaa odotellessa
Grand Place aukion poikki tuli käveltyä vierailun aikana useamman kerran ja komealtahan tuo näytti. Viereisiltä kaduilta löytyy myös paljon suklaakauppoja ja niistä tulikin ostettua tuliaisia. Jälkkäriksi ostettiin myös aivan ihanasta kaupasta macarone-leivoksia. Nam!
Grand Placa
Jälkkäriä kämpillä
Shoppailu
Brysselistä löytyy keskustan lähettyviltä monia kauppoja, jossa voi shoppailla niin vaatteita kuin suklaatakin. Yhden päivän vierailustani vietimme kuitenkin outlet-kylässä Maasmechelen Villagessa noin parin tunnin ajomatkan päässä Brysselistä. Paikkaan on ilmaiset bussikuljetukset Grand Placen lähettyviltä.
Outlet-kylästä tuli tehtyä loistavia löytöjä mm. Calvin Kleinin alusvaate kaupasta. Niken outlet tuotti pettymyksen vaikka yhdet urheilurintsikat sieltä lähtivätkin mukaan. Myös muita ihania löytyjä tarttui mukaan ja tulikin säästettyä rahaa vaikka millä mitalla (tietysti säästö lasketaan sen mukaan kuinka paljon saa alennusta, ei sen mukaa paljon olisi säästänyt jos ei olisi ostanut tavaroita).
Outlet-kylä muistutti oikeasti pientä kylää
Matkaoppaana toiminut ystäväni oli hehkuttanut outlet-kylää myös yhden asian takia: Ellis Gourmet Burgerin. Ei siis ollut epäilystäkään siitä mihin suuntasimme nälän yllättäessä. Muutaman päivän aikana oli ehtinyt jo tottua hieman tympeään asiakaspalveluun, mutta tässä paikassa kaikki oli toista maata. Palvelu oli nopeaa ja ystävällistä ja kyllä, ne burgerit olivat loistavan hyviä.
Päädyin valitsemana kolme miniburgeria yhden ison sijasta, jossa pääsi maistamaan useampaa. Koska kyse oli lounaasta ei vielä kovin suuri nälkä ollut ja päätimme jakaa ranskalaiskipon. Burgerit olivat sen verran täyttäviä ettei jakamisenkaan jälkeen jäänyt nälkä. Pöydissä olleet lasiset ketchuppi-pullot olivat kauniit katsella ja aloin hieman himoita sellaista myös kotii kunnes tuli eteen käytännön ongelma: pullosta ei saanut ketsuppia ulos, sillä sitä ei voinut puristaa! Siellä sitten kaiveltiin tikun kanssa ketsuppia ulos...
