Cowspiracy esittää kysymyksen siitä, miksei ruuantuotannosta puhuta ympäristön ykkösongelmana

Aamuisen brunssin jälkeen oli tänään ohjelmassa vähän vakavampaa asiaa Cowspiracy elokuvan muodossa. Season Film Festival esitti elokuvan ilmaisnäytöksenä, jonka jälkeen oli WWF:n järjestämä keskustelutilaisuus elokuvasta ja sen aiheista. Keskustelutilaisuuta veti Huilin päätoimittaja Riikka Suominen ja keskustelijoina olivat WWF:n Jussi Nikula, ruokakulttuurin professori Johanna Mäkelä ja luonnonlaidunlihatuottaja Frederik von Limburg Stirum.

Dokumentissa pureudutaan siihen, miksei kotieläintuotannon ympäristövaikutuksista puhuta ja miksei siihen puututa, vaikka ympäristöhaitat ovat selkeästi suuremmat kuin esimerkiksi liikenteestä johtuvat syyt. Elokuvan alkaa kevyemmin Kip Andersenin kertoessa miten hän on toteuttanut meillekin kovin tuttuja pieniä ympäristötekoja, kuten kierrätystä, lyhyitä suihkuja, pyöräilyä autoilun sijaan tietämättä, että hieman pidemmän suihkun sijaan mäkkärin hampparin välissä syöty pihvi onkin suurempi ongelma.

Lähtiessään selvittämään mikseivät järjestöt aja veganismia ympärisönsuojelun ykköstekona Kip törmääkin hiljaisuuteen ja kiertelyyn. Dokumentista löytyvätkin kunnon salaliittoteorian ainekset, mutta totuus näyttää silti olevan, että takana toimivat isot monikansalliset yritykset ovat tehokkaita painostajia pienempien toimijoiden ja eriävien mielipiteiden hiljentämiseksi. 

Kaikesta amerikkalaisille tyypillisestä dramaattisuudesta huolimatta dokkari oli ajatuksia herättävä ja ehdottomasti katsomisen arvoinen. Pieniä huokaisuja herätti mm. kohtaus, jossa Kid näkee kun yksittäinen lintu teurastetaan ruuaksi ja menee itkemään nurkan taakse asiaa kommentoiden, että mikäli ei kykenä tätä katsomaan ei ehkä pitäisi syödä lihaa. Jossain vaiheessa elämää on toki hyvä todeta, että liha tulee todellisesta eläimestä, mutta ehkä nykyään myös Suomessa on lapsia, jotka eivät ole ikinä lehmää, sikaa tai kanaa todellisuudessa nähneet ja liha on asia, jota myydään kaupan hyllyllä eikä se millään tavalla yhdisty kuviin eläimistä laitumella.

Elokuvan jälkeisessä keskustelutilaisuudessa mietittiin tilannetta Suomessa ja myös pohdittiin dokumentissa esitettyjä lukuja myös osaa niistä kritisoiden. Vaikka Suomi eroaa maataloustuotannollisesti USA:sta ovat maatalouden ympäristöhaitat ajankohtaisia myös meillä, eikä niitä ole politiikassa tai julkisessa keskustelussa nostettu vielä keskiöön. Keskustelussa tuli esille, että ruokavalintoja pidetään hyvin henkilökohtaisena valintana. Meillä kuitenkin puututaan kovalla kädellä esimerkiksi alkoholinkäyttöön mm. verotuksen voimin asiaa kansanterveydellä perustellen. Ruokavalinnat vaikuttavat huomattavasti alkoholia laajemmin, sillä kyseessä ei ole pelkästään kansanterveydellinen (suomalaiset syövät lihaa huomattavasti enemmän kuin suosituksien mukaan pitäisi) vaan maailmanlaajuinen ympäristöongelma, mutta tähän muurahaispesään ei ole vielä uskallettu sohaista. Kuumia kysymyksiä ovatkin pitäisikö ruokavalintoihin puuttua vai ei ja jos puututaan niin miten. Toimivatko suositukset, faktat vai poliittisen päätökset? 

Keskustelussa nousi esille, että veganismi näyttäisi olevan nouseva trendi ja etenkin USA:ssa tähän ovat vaikuttaneet juurikin ruuantuotannosta kertovat dokumentit. Näyttäisikin siis, että muiden ihmisten esimerkki ja yleinen ilmapiiri vaikuttavat tehokkaammin kuin kiellot ja sääntely oli kyse sitten alkoholipolitiikasta tai ruuasta.