Aloitin aktiivisen kuntosaliharrastuksen melko lailla tasan kaksi vuotta sitten kun osallistuimme cheerjoukkueemme kanssa Bodycampin LadyPower-haasteeseen ja sain itselleni oman saliohjelman ja ruokavalion. Aiemmin olin satunnaisesti käynyt jaksottaisesti salilla, mutta en ollut löytänyt tarpeeksi motivaatiota ja innostusta aktiiviseen saliharjoitteluun, sillä muut harrastukset veivät paljon aikaa. Lihaskuntoharjoittelua tuli tehtyä myös osana lajitreeniä ja kovin nuorelle ei saliharjoittelu ole edes suositeltavaa.
Pienenä kuntoilua tehtiin paljon leikkien muodossa ja voimisteluharjoituksissa. Juniori-ikäisenä aloitin cheerleadingin, jossa treeneissä usein tehtiin myös kuntoa esim. punnerruksia. Seniori-tasolle siirtyessäni tuli kuntoilu yhä ajankohtaisemmaksi ja tein lihaskuntotreeniä myös kotona pääsääntöisesti kehonpainoilla sekä pienillä käsipainoilla, kuminauhoilla ja muilla kotoa löytyvillä välineillä. Hyvä pohja kuntoiluun on siis rakennettu jo pienestä pitäen ja salille oli lopulta helppo lähteä, kun monet perusasiat ja liikeradat olivat jo tuttuja.
Lihaskuntoharjoittelu on ollut itselleni aikaisemmin ja on yhäkin lähinnä varsinaisia lajejani tukevaa harjoittelua. Näen, että kuntosaleilun aloittamiseen vaikutti monikin tekijä, kuten tauon pitäminen cheerleadingissa ja "eläkkeelle" (Kekeen) siirtyminen. Tätä kautta vapaa-aikaa oli yhtäkkiä enemmän ja jollain liikuntaharrastuksella piti tämä tyhjiö täyttää. Halusin myös saada lisää voimaa ja pitää kuntoani yllä ja sali tarjosi tähän erittäin tehokkaan vaihtoehdon. Useat kuntosaliharjoittelun puolesta puhuvat faktat, kuten positiiviset vaikutukset hormonitoiminnalle ja valmiiksi tehty, sponssina saatu saliohjelma vaan buustasivat innostusta aloittaa kunnolla harrastus, joka oli aiemmin jäänyt vain lyhyiden aikavälien kokeilutasolle. Kaiken lisäksi fitness-buumi innosti monet tutut salille ja kaikkialta pursusi vinkkejä, inspiraatiota ja motivaatiotekstejä.
Analysoin tänään hieman omia fiiliksiä ja motivaatiota salilla käymisen suhteen. Aloittaessani en ollut niin innostunut itse treenaamisesta, vaan enemmänkin siitä miten voimaharjoitelu antaisi eväitä cheerleadingiin ja akrobatiaan. Kuitenkin kävin niin, että aloin nauttia saliharjoittelusta ja innostuin hommasta kerta kerralta enemmän. Tällä hetkellä sali toimii meditaatiosta, jossa pääsen hyvään flow-tilaan keskittymään tekemiseen musiikit korvilla. Treeni on päivän rauhoittumishetki, jossa ei tarvitse jutella muiden kanssa vaan saan keskittyä itseeni. Hyvä fiilis ja motivaatio syntyy myös siitä, kun huomaa, että painoja saa hieman nostaa tai huomaa kehitystä vaikka haukkarin koossa.
Pohdin myös hieman tulevaisuutta ja sitä miten salilla harjoittelu tulee tai ei tule olemaan osana sitä. Nyt salille treenaamaan tekee mieli lähteä muutaman päivän levon jälkeen ja 2-3 kertaa viikossa menee kevyesti ja hyvällä mielellä. Tiedän kuitenkin, että pidemmän päälle innostun lajeista, joissa voin oppia uusia taitoja ja harjoitella tekniikkaa. Voi siis olla, että pitkässä juoksussa salilla harjoitteleminen alkaa tuntua puulta ja painot tai ulkonäkö eivät enään riitä motivaattoreiksi. Toki harjoitteluun voi lisätä myös salille uusia liikkeitä ja harjoitella uusia tekniikoita tai hioa vanhoja, mutta pääsääntöisesti idea on kuitenkin taitojen sijaan voiman lisäämisessä/ylläpitämisessä, johon saliharjoittelu luo tietyt puitteet. Olenkin tehnyt sen päätöksen, että siinä vaiheessa kun homma alkaa tuntua puulta ja salille joutuu lähtemään viikkoja hampaat irvessä on tullut aika miettiä muita vaihtoehtoja. Ehkäpä kuntoiluun keskittyvät ryhmäliikuntatunnit tai street workout tyyppiset harjoittelut voisivat hyvin olla se seuraava vaihtoehto.
Haluan tällä kirjoituksella myös kannustaa kaikkia kokeilemaan eri lajeja ja etsimään itseään puhuttulevan liikuntaharrastuksen. Mikäli kuntosalilla käynti ei tunnu kiinnostavalta tai motivoivalta, kokeile jotain muuta. Oman juttunsa löytämisen kautta liikunnasta tulee elämäntapa ja voimavara, josta on iloa monella eri tavalla. Aina ei tarvitse mennä läpi harmaan kiven vaan samaan päämäärään voi päästä myös kiven kiertämällä.
Pienenä kuntoilua tehtiin paljon leikkien muodossa ja voimisteluharjoituksissa. Juniori-ikäisenä aloitin cheerleadingin, jossa treeneissä usein tehtiin myös kuntoa esim. punnerruksia. Seniori-tasolle siirtyessäni tuli kuntoilu yhä ajankohtaisemmaksi ja tein lihaskuntotreeniä myös kotona pääsääntöisesti kehonpainoilla sekä pienillä käsipainoilla, kuminauhoilla ja muilla kotoa löytyvillä välineillä. Hyvä pohja kuntoiluun on siis rakennettu jo pienestä pitäen ja salille oli lopulta helppo lähteä, kun monet perusasiat ja liikeradat olivat jo tuttuja.
Lihaskuntoharjoittelu on ollut itselleni aikaisemmin ja on yhäkin lähinnä varsinaisia lajejani tukevaa harjoittelua. Näen, että kuntosaleilun aloittamiseen vaikutti monikin tekijä, kuten tauon pitäminen cheerleadingissa ja "eläkkeelle" (Kekeen) siirtyminen. Tätä kautta vapaa-aikaa oli yhtäkkiä enemmän ja jollain liikuntaharrastuksella piti tämä tyhjiö täyttää. Halusin myös saada lisää voimaa ja pitää kuntoani yllä ja sali tarjosi tähän erittäin tehokkaan vaihtoehdon. Useat kuntosaliharjoittelun puolesta puhuvat faktat, kuten positiiviset vaikutukset hormonitoiminnalle ja valmiiksi tehty, sponssina saatu saliohjelma vaan buustasivat innostusta aloittaa kunnolla harrastus, joka oli aiemmin jäänyt vain lyhyiden aikavälien kokeilutasolle. Kaiken lisäksi fitness-buumi innosti monet tutut salille ja kaikkialta pursusi vinkkejä, inspiraatiota ja motivaatiotekstejä.
Analysoin tänään hieman omia fiiliksiä ja motivaatiota salilla käymisen suhteen. Aloittaessani en ollut niin innostunut itse treenaamisesta, vaan enemmänkin siitä miten voimaharjoitelu antaisi eväitä cheerleadingiin ja akrobatiaan. Kuitenkin kävin niin, että aloin nauttia saliharjoittelusta ja innostuin hommasta kerta kerralta enemmän. Tällä hetkellä sali toimii meditaatiosta, jossa pääsen hyvään flow-tilaan keskittymään tekemiseen musiikit korvilla. Treeni on päivän rauhoittumishetki, jossa ei tarvitse jutella muiden kanssa vaan saan keskittyä itseeni. Hyvä fiilis ja motivaatio syntyy myös siitä, kun huomaa, että painoja saa hieman nostaa tai huomaa kehitystä vaikka haukkarin koossa.
Pohdin myös hieman tulevaisuutta ja sitä miten salilla harjoittelu tulee tai ei tule olemaan osana sitä. Nyt salille treenaamaan tekee mieli lähteä muutaman päivän levon jälkeen ja 2-3 kertaa viikossa menee kevyesti ja hyvällä mielellä. Tiedän kuitenkin, että pidemmän päälle innostun lajeista, joissa voin oppia uusia taitoja ja harjoitella tekniikkaa. Voi siis olla, että pitkässä juoksussa salilla harjoitteleminen alkaa tuntua puulta ja painot tai ulkonäkö eivät enään riitä motivaattoreiksi. Toki harjoitteluun voi lisätä myös salille uusia liikkeitä ja harjoitella uusia tekniikoita tai hioa vanhoja, mutta pääsääntöisesti idea on kuitenkin taitojen sijaan voiman lisäämisessä/ylläpitämisessä, johon saliharjoittelu luo tietyt puitteet. Olenkin tehnyt sen päätöksen, että siinä vaiheessa kun homma alkaa tuntua puulta ja salille joutuu lähtemään viikkoja hampaat irvessä on tullut aika miettiä muita vaihtoehtoja. Ehkäpä kuntoiluun keskittyvät ryhmäliikuntatunnit tai street workout tyyppiset harjoittelut voisivat hyvin olla se seuraava vaihtoehto.
Haluan tällä kirjoituksella myös kannustaa kaikkia kokeilemaan eri lajeja ja etsimään itseään puhuttulevan liikuntaharrastuksen. Mikäli kuntosalilla käynti ei tunnu kiinnostavalta tai motivoivalta, kokeile jotain muuta. Oman juttunsa löytämisen kautta liikunnasta tulee elämäntapa ja voimavara, josta on iloa monella eri tavalla. Aina ei tarvitse mennä läpi harmaan kiven vaan samaan päämäärään voi päästä myös kiven kiertämällä.
Kiva ja inspiroiva blogi! Voisitko tehdä joskus postauksen esim. kapujen seuravaatteista? :)
VastaaPoistaMukava kuulla, että olet tykännyt blogiani lukea. Hyvä idea, voisin tehdä postausta ylipäätänsä FTE:n seuravaatteista. Meillä on muutamat uudet hienot vaatejutut tulossa piakkoin, joten stay tuned, palaan asiaan kun saadaan nekin kotiutettua :)
Poista