Elokuvavinkit: hyviä leffoja - Autolla Nepaliin

Olin onnistunut täysin missaamaan kaiken leffan ja projetin ympärillä pyörineen hypetyksen, kunnes siskoni kuun alussa käski (kirjaimellisesti) mennä katsomaan elokuvan. Useat näytökset olivat loppuunmyytyjä, joten onnekseni elokuvan esittämistä jatkettiin huomattavasti pidempään kuin alunperin oli tarkoitus.

Autolla Nepaliin oli miellyttävä katselukokemus ja yllätti positiivisesti. Elokuva ei ollut paasaava tai tylsä vaan sopivasti ajatuksia herättävä. Vaikka Nepalin ongelmia sivuttiin on kuitenkin kyse kertomuksesta unelmien toteuttamisesta ja matkasta nimenomaan autolla Nepaliin. Matkaan mahtui monia mutkia, joita suomalaisena ei osaa edes etukäteen kuvitella. Matkalaisten tunteiden kirjo näytettiin myös kameralle koti-ikävästä ja epätoivosta iloon ja onneen.

Matka toteuttiin poikien omin rahoin ja tuotot menivät suoraan hyväntekeväisyyteen. Välillä myös katsojaa hirvitti, sillä tilanteet joihin matkan aikana jouduttiin olivat täpäriä. Unelmien toteuttamiseen liittyy aina riski epäonnistumisesta ja paikoitellen tämä pelko oli käsin kosketeltavaa. Elokuva tartutti hyvän mielen lisäksi hirveän matkakuumeen. Salissa pääsi siis nauttimaan myös mahtavista maisemista.

Yksi hyvä sana kuvaamaan dokkaria on inspiroiva. Välillä kun tuntuu, ettei kukaan tee mitään vääryyksille on mukavaa muistaa ettei se ole totta. Monet ihmiset tekevät koko ajan pieniä tekoja hyvien asioiden puolesta. Tarinassa hienointa oli myös se, miten pienistä puroista syntyy isoja jokia. Projektin mukana myös paikalliset kiinnostuivat kastittomien olojen parantamisesta.

Mikäli tarvitset piristystä ja inspiraatiota pimeyden keskelle käy katsomassa tämä elokuva. Kyytipojaksi suositellaan unelmoimista, unelmien eteen töiden tekemistä ja hyvän laittamista kiertämään, vaikka vain hymyn muodossa.

Kirjavinkit hyvää lukemista: Cecilia Samartin - Nora & Alicia

Nora ja Alicia kirjaa lukiessa voi tuntea Kuuban trooppisten tuulten pyyhkivän ihoa ja varpaiden kastuvan turkoosissa meressä. Suru, tuska ja kuolema ovat kirjassa vahvasti läsnä, mutta sävyltään kirja ei ole synkkä vaan enemmänkin toiveikas ja ymmärtäväinen. Historian mullistavat tapahtumat näyttäytyvät yksittäisten kokijoiden silmin. Vallankumous ja politikointi on sekavaa ja kansalaisten täytyy selviytyä jokaisesta päivästä riipumatta siitä, kuka maata johtaa.

Noran ja Alician vahva side vie tarinaa eteenpäin, vaikka Alicia jää Kuubaan ja Nora pakenee perheensä kanssa Yhdysvaltoihin. Kummankaan elämä ei ole helppoa, vaikka ongelmat ovat kovin erilaisia.

Kirjan lukeminen on paikoitellen hengästyttävää, sillä mielivaltaisuuden takia kuka tahansa voidaan pidättää ja teloittaa, minkä takia kirjan seuraavan sivun kääntäminen huolettaa. Vaikka historian tapahtumat ovat vahvasti mukana juonessa kertoo tarina kuitenkin ihmisistä. Sorto, epätoivo ja vapaudenkaipuu muuttavat ihmistä. Lukija päätyy miettimään, millaisia valintoja tekisi tilanteessa, jossa ruokaa ei ole ja läheiset ovat kuolleita, vankilassa tai ulkomailla.

Länsimaalaiselle, jolle vapaus, demokratia ja tasa-arvo ovat itsestäänselvyyksiä on kirja hyvä herätys siihen, millaista on elää täysin erilaisessa todellisuudessa. Nora ja Alicia on lukukokemus, joka saa pohtimaan syvällisiä, mutta joka on myös lämmin kuin Kuuban trooppinen ilma ja josta paistaa läpi toivo kirkkaan auringon lailla.

Aika joululomalle

Viimeiset pari viikkoa on ollut superkiireisiä. Tämä kausi on viety päätökseen, kaikille katsottu uudet joukkueet, treenailtu itse ja sairastettu. Lähinnä tuo sairastelu teki tästä hieman kiireistä kun 3 päivää meni totaalisesti sängyn pohjalla ja akrojooga ja Keke pikkujoulut menivät sen takia sivu suun. Pientä harmitusta siis ilmassa siltä osin vaikka onneksi molempien lajien parissa on ollut niin monia mahtavia hetkiä, että ehkä selviän niiden voimin ensi vuoteen asti.

Voimat on vieläkin poissa taudin takia, joten tällä kertaa saatte fiilistellä loppukauden tunnelmat kuvista ja videosta. 

Keke - old school cheerleading: Kierien ylös, alas ja ympäri

Eilisissä Keke treeneissä stuntattiin ahkerasti ja tuli tehtyä myös juttuja, joita ei ole hetkeen treenaillut. Olen joutunut nyt vähän himmailemaan selän takia, mutta näistä treeneistä jäi siltä kyllä ihan superi fiilis. Treenailtiin koko kierteen ylösmenoa ja nyt kun ollaan tehty samalla ryhmällä muutamissa treeneissä peräkkäin alkaa löytyä yhteinen tahti. Hieman vielä hakemista itsellä takarina, sillä huomaan ottavani kiinni yläreidestä nilkkojen sijaan, vaikka alkaakin jo olla niin vakaa ettei siihen olisi tarvetta. Ensi kerralla siis treeniin ajatustyö että heiton/työnnön jälkeen etsii ne nilkat sieltä.

Treenailtiin myös rewindia kun idea sen testaamisesta heitettiin ilmaan. Ensin haettiin tuntumaa harjoituksilla ja lopuksi päästiin jo tekemään. Kovin kaunis ei lopputulos vielä ollut mutta alettiin lopuksi jo saamaan pysäytystä lähtöasentoon. Yllä pieni inspiraatiovideo siitä miltä se voisi vielä näyttää.

Akrojooga - treenissä Ninja Star ja käsilläseisonnat

Viime viikon akrojoogatreeneissä hiottiin Ninja Staria ja tarkoitus oli myös ottaa käsilläseisonnat käsittelyyn, mutta lopulta siihen ei enää jäänyt aikaa. Alkutreeneissä tehtiin paljon keskivartalon lihaksiin keskittyviä harjoitteita kuten kuppi-kaari kierintää (en muista miksi tätä kutsutaan joogassa). Tehtiin kierinnästä versiota, jossa aukaistiin jalat keskellä ja sain tästä idean, että voisi vetää cheertreeneissä version jossa selälleen kierähdettäessä tulisikin linkkari/toukkari.

Hyvä vatsalihasliike oli myös selinmakuultaan jalat kohti kattoa tehtävät pienet työnnöt, joissa käännettiin samalla varpaita eri suuntiin. Alkoi kyllä pian tuntumaan ja tulevat olemaan hyvä lisä normaaliin keskivartalotreeniin.

Tunti meni pitkälti Ninja Starin harjoittelun parissa tai lähinnä liikeen eri osioiden. Teimme ensiksi niin, että mentiin selälteen makaamaan jalkojen päälle, josta tehtiin kääntö roikkumaan pää alaspäin jalat taitossa. Tässä haettiin painoa hieman toisella basen jalalle. Tämän lisäksi harjoiteltiin kyljelleen ylösmenovaihetta, jossa riittikin haastetta. Ajoituksen tulee olla parin kanssa todella hyvin yhteen, sillä muuten ei joko nouse tai flyeri valahtaa helposti takaisin maahan, jos painoa ei ole ehtinyt laittaa kunnolla basen jalan päälle. Hauskaa, palkitsevaa ja hikistä treeniä siis takana.

Käsilläseisontoihin ei lopulta jäänyt aikaa eikä oikein voimiakaan kuten sain huomata kun päätin vielä tunnin lopuksi tehdä muutaman käsilläseisonnan. Huomasi että oli tullut treenattua 1,5 h, sillä ei meinannut enää jaksaa ponnistaa ylös saati tasapainotella käsillä, joten tyydyin nojailemaan seinään. Käsilläseisonnassa on vielä rutkasti parannettavaa, mutta nyt on alkanut löytyä tuntuma niin, että pysyn siellä ilman tukea.