Pitääkö salilla käydä? Pohdintaa motivaatiosta ja kuntosalilla käymisestä

Aloitin aktiivisen kuntosaliharrastuksen melko lailla tasan kaksi vuotta sitten kun osallistuimme cheerjoukkueemme kanssa Bodycampin LadyPower-haasteeseen ja sain itselleni oman saliohjelman ja ruokavalion. Aiemmin olin satunnaisesti käynyt jaksottaisesti salilla, mutta en ollut löytänyt tarpeeksi motivaatiota ja innostusta aktiiviseen saliharjoitteluun, sillä muut harrastukset veivät paljon aikaa. Lihaskuntoharjoittelua tuli tehtyä myös osana lajitreeniä ja kovin nuorelle ei saliharjoittelu ole edes suositeltavaa.

Pienenä kuntoilua tehtiin paljon leikkien muodossa ja voimisteluharjoituksissa. Juniori-ikäisenä aloitin cheerleadingin, jossa treeneissä usein tehtiin myös kuntoa esim. punnerruksia. Seniori-tasolle siirtyessäni tuli kuntoilu yhä ajankohtaisemmaksi ja tein lihaskuntotreeniä myös kotona pääsääntöisesti kehonpainoilla sekä pienillä käsipainoilla, kuminauhoilla ja muilla kotoa löytyvillä välineillä. Hyvä pohja kuntoiluun on siis rakennettu jo pienestä pitäen ja salille oli lopulta helppo lähteä, kun monet perusasiat ja liikeradat olivat jo tuttuja.

Lihaskuntoharjoittelu on ollut itselleni aikaisemmin ja on yhäkin lähinnä varsinaisia lajejani tukevaa harjoittelua. Näen, että kuntosaleilun aloittamiseen vaikutti monikin tekijä, kuten tauon pitäminen cheerleadingissa ja "eläkkeelle" (Kekeen) siirtyminen. Tätä kautta vapaa-aikaa oli yhtäkkiä enemmän ja jollain liikuntaharrastuksella piti tämä tyhjiö täyttää. Halusin myös saada lisää voimaa ja pitää kuntoani yllä ja sali tarjosi tähän erittäin tehokkaan vaihtoehdon. Useat kuntosaliharjoittelun puolesta puhuvat faktat, kuten positiiviset vaikutukset hormonitoiminnalle ja valmiiksi tehty, sponssina saatu saliohjelma vaan buustasivat innostusta aloittaa kunnolla harrastus, joka oli aiemmin jäänyt vain lyhyiden aikavälien kokeilutasolle. Kaiken lisäksi fitness-buumi innosti monet tutut salille ja kaikkialta pursusi vinkkejä, inspiraatiota ja motivaatiotekstejä.

Analysoin tänään hieman omia fiiliksiä ja motivaatiota salilla käymisen suhteen. Aloittaessani en ollut niin innostunut itse treenaamisesta, vaan enemmänkin siitä miten voimaharjoitelu antaisi eväitä cheerleadingiin ja akrobatiaan. Kuitenkin kävin niin, että aloin nauttia saliharjoittelusta ja innostuin hommasta kerta kerralta enemmän. Tällä hetkellä sali toimii meditaatiosta, jossa pääsen hyvään flow-tilaan keskittymään tekemiseen musiikit korvilla. Treeni on päivän rauhoittumishetki, jossa ei tarvitse jutella muiden kanssa vaan saan keskittyä itseeni. Hyvä fiilis ja motivaatio syntyy myös siitä, kun huomaa, että painoja saa hieman nostaa tai huomaa kehitystä vaikka haukkarin koossa.

Pohdin myös hieman tulevaisuutta ja sitä miten salilla harjoittelu tulee tai ei tule olemaan osana sitä. Nyt salille treenaamaan tekee mieli lähteä muutaman päivän levon jälkeen ja 2-3 kertaa viikossa menee kevyesti ja hyvällä mielellä. Tiedän kuitenkin, että pidemmän päälle innostun lajeista, joissa voin oppia uusia taitoja ja harjoitella tekniikkaa. Voi siis olla, että pitkässä juoksussa salilla harjoitteleminen alkaa tuntua puulta ja painot tai ulkonäkö eivät enään riitä motivaattoreiksi. Toki harjoitteluun voi lisätä myös salille uusia liikkeitä ja harjoitella uusia tekniikoita tai hioa vanhoja, mutta pääsääntöisesti idea on kuitenkin taitojen sijaan voiman lisäämisessä/ylläpitämisessä, johon saliharjoittelu luo tietyt puitteet. Olenkin tehnyt sen päätöksen, että siinä vaiheessa kun homma alkaa tuntua puulta ja salille joutuu lähtemään viikkoja hampaat irvessä on tullut aika miettiä muita vaihtoehtoja. Ehkäpä kuntoiluun keskittyvät ryhmäliikuntatunnit tai street workout tyyppiset harjoittelut voisivat hyvin olla se seuraava vaihtoehto.

Haluan tällä kirjoituksella myös kannustaa kaikkia kokeilemaan eri lajeja ja etsimään itseään puhuttulevan liikuntaharrastuksen. Mikäli kuntosalilla käynti ei tunnu kiinnostavalta tai motivoivalta, kokeile jotain muuta. Oman juttunsa löytämisen kautta liikunnasta tulee elämäntapa ja voimavara, josta on iloa monella eri tavalla. Aina ei tarvitse mennä läpi harmaan kiven vaan samaan päämäärään voi päästä myös kiven kiertämällä.

Cowspiracy esittää kysymyksen siitä, miksei ruuantuotannosta puhuta ympäristön ykkösongelmana

Aamuisen brunssin jälkeen oli tänään ohjelmassa vähän vakavampaa asiaa Cowspiracy elokuvan muodossa. Season Film Festival esitti elokuvan ilmaisnäytöksenä, jonka jälkeen oli WWF:n järjestämä keskustelutilaisuus elokuvasta ja sen aiheista. Keskustelutilaisuuta veti Huilin päätoimittaja Riikka Suominen ja keskustelijoina olivat WWF:n Jussi Nikula, ruokakulttuurin professori Johanna Mäkelä ja luonnonlaidunlihatuottaja Frederik von Limburg Stirum.

Dokumentissa pureudutaan siihen, miksei kotieläintuotannon ympäristövaikutuksista puhuta ja miksei siihen puututa, vaikka ympäristöhaitat ovat selkeästi suuremmat kuin esimerkiksi liikenteestä johtuvat syyt. Elokuvan alkaa kevyemmin Kip Andersenin kertoessa miten hän on toteuttanut meillekin kovin tuttuja pieniä ympäristötekoja, kuten kierrätystä, lyhyitä suihkuja, pyöräilyä autoilun sijaan tietämättä, että hieman pidemmän suihkun sijaan mäkkärin hampparin välissä syöty pihvi onkin suurempi ongelma.

Lähtiessään selvittämään mikseivät järjestöt aja veganismia ympärisönsuojelun ykköstekona Kip törmääkin hiljaisuuteen ja kiertelyyn. Dokumentista löytyvätkin kunnon salaliittoteorian ainekset, mutta totuus näyttää silti olevan, että takana toimivat isot monikansalliset yritykset ovat tehokkaita painostajia pienempien toimijoiden ja eriävien mielipiteiden hiljentämiseksi. 

Kaikesta amerikkalaisille tyypillisestä dramaattisuudesta huolimatta dokkari oli ajatuksia herättävä ja ehdottomasti katsomisen arvoinen. Pieniä huokaisuja herätti mm. kohtaus, jossa Kid näkee kun yksittäinen lintu teurastetaan ruuaksi ja menee itkemään nurkan taakse asiaa kommentoiden, että mikäli ei kykenä tätä katsomaan ei ehkä pitäisi syödä lihaa. Jossain vaiheessa elämää on toki hyvä todeta, että liha tulee todellisesta eläimestä, mutta ehkä nykyään myös Suomessa on lapsia, jotka eivät ole ikinä lehmää, sikaa tai kanaa todellisuudessa nähneet ja liha on asia, jota myydään kaupan hyllyllä eikä se millään tavalla yhdisty kuviin eläimistä laitumella.

Elokuvan jälkeisessä keskustelutilaisuudessa mietittiin tilannetta Suomessa ja myös pohdittiin dokumentissa esitettyjä lukuja myös osaa niistä kritisoiden. Vaikka Suomi eroaa maataloustuotannollisesti USA:sta ovat maatalouden ympäristöhaitat ajankohtaisia myös meillä, eikä niitä ole politiikassa tai julkisessa keskustelussa nostettu vielä keskiöön. Keskustelussa tuli esille, että ruokavalintoja pidetään hyvin henkilökohtaisena valintana. Meillä kuitenkin puututaan kovalla kädellä esimerkiksi alkoholinkäyttöön mm. verotuksen voimin asiaa kansanterveydellä perustellen. Ruokavalinnat vaikuttavat huomattavasti alkoholia laajemmin, sillä kyseessä ei ole pelkästään kansanterveydellinen (suomalaiset syövät lihaa huomattavasti enemmän kuin suosituksien mukaan pitäisi) vaan maailmanlaajuinen ympäristöongelma, mutta tähän muurahaispesään ei ole vielä uskallettu sohaista. Kuumia kysymyksiä ovatkin pitäisikö ruokavalintoihin puuttua vai ei ja jos puututaan niin miten. Toimivatko suositukset, faktat vai poliittisen päätökset? 

Keskustelussa nousi esille, että veganismi näyttäisi olevan nouseva trendi ja etenkin USA:ssa tähän ovat vaikuttaneet juurikin ruuantuotannosta kertovat dokumentit. Näyttäisikin siis, että muiden ihmisten esimerkki ja yleinen ilmapiiri vaikuttavat tehokkaammin kuin kiellot ja sääntely oli kyse sitten alkoholipolitiikasta tai ruuasta.  

Hurraw huulirasva - vegaania ja luomua raakakosmetiikkaa

Huulirasva-addiktina kokeilussa on hyvin usein uusia huulirasvoja ja harvoin mikään huulirasva osuu niin nappiin kuin Hurraw-tuotteet. Omani bongasin hieman ennen Hurraw-buumin alkamista Ruohonjuuressa piipahtaessani ja kotiutin suklaanmakuisen mahtavuuteni kotiin arvaamatta kuinka pajon tähän tuotteeseen tykästyisin. Viimeisenä kuukautena olenkin yrittänyt vastustaa halua käydä ostamassa jokainen tuoksun huulirasvoista kokeiluun.

Hurraw-huulirasvoissa on kaikki kohdallaan

Tuotetta valmistettaessa on otettu huomioon eettisiä ja ekologisia näkökantoja ja raaka-aineissa käytetään reilun kaupan tuotteita, joista suurempi osa tuotosta menee raaka-aineen tuottajalle. Suurin osa raaka-aineista on myös luomua. Toiminnan läpinäkyvyys miellyttää myös kuluttajaa ja löysin todella nopeasti tämän dokumentin, jossa kerrotaan tarkemmin huulirasvojen sisällöstä ja standarteista.

Oman suklaa-huulirasvani tuoksu on aivan ihana ja saa aikaan hirveän suklaahimon. Olen hieman tuoksuherkkä, mutta tämän huulirasvan tuoksu ei aiheuta ällötysrefleksiä. Huulet ovat myös superpehmeät. Millään muulla huulirasvalla en ole päässyt samaan pehmeystulokseen, niin ettei huuliin jää rasvaista pintaa. Talvella kun iho oli todella kuiva oli tosin laitettava yöksi bepanthen-kerros tueksi, mutta ilmojen parannuttua on pärjännyt pelkällä Hurraw-rasvalla myös yön yli.

Plussaa tulee myös ihanista pakkauksista ja kohtuullisesta hinnasta, jonka ansiosta tähän ylellisyyteen pääsevät käsiksi kaikki halukkaat.

"Hurraw! Balm started out of pure intent; a personal obsession to create the perfect balm:"

Tämä huulirasva on lähimpänä täydellistä kaikista testaamistani rasvoista, joten hyvin lähelle tavoitettaan ovat tekijät päässeet. Harvoin tulee hehkutettua mitään tuotetta näin paljon, mutta tämän koin sen arvoiseksi. Paras löytämin huulirasva tähän mennessä!

Naisten Pankin vuosijuhla - ajateltavaa ja mielenkiintoisia puheita

Naisten Pankki edistää kehitysmaissa naisten mahdollisuuksia toimeentuloon mm. yrittäjyyskoulutuksen ja kyläpankkien avulla samalla edistäen ihmisoikeuksia. Tänään tätä merkityksellistä työtä juhlittiin vuosijuhlan merkeissä. Odotin illan olevan mielenkiintoinen, mutta se onnistuikin jopa ylittämään omat odotukseni koskettavien puheiden merkeissä.

Erityisesti Helena Rannan puhe aiheesta Pahuuden kasvot sai palan nousemaan kurkkuun. Ranta kertoi omista kokemuksistaan ja työnsä kautta kohtaamastaan pahuudesta. Erityisesti mieleen jäi myös hänen esille nostamansa aihe kuolleiden ihmisoikeuksista, kuten siitä, että ihmisillä tulisi olla oikeus tulla haudatuksi. 

*Viittaus

Pelkästään pahuuden anatomiaa ei kuitenkaan pelkästään pohdittu vaan myös hyvyyden kasvoja ja erityisesti juhlittiin Naisten Pankin kautta saatuja onnistumisia. 

Tärkeimmäksi asiaksi jäi mieleen idea siitä, miten autetaan yhtä naista kerrallaan, mutta vaikutetaan samalla myös perheeseen ja yhteisöön. Köyhissä maissa ja perheissä on usein ongelmana, että miehet käyttävät kotitalouden varoista esimerkiksi 20 % alkoholiin ja prostituutioon ja 4 % koulutukseen. Oman rahan ansaitseminen auttaa naista suuntaamaan varoja perheen tarpeisiin ja toimeentulon varmistamiseen. 

Tarinoiden ja faktan lisäksi oli ohjelmassa myös hieman kevyempää tarjontaa, kuten Pohjalaisten osakuntien laulajien musiikkia. Erityisesti omaan mieleen oli sovitus kappaleesta Double Trouble (tähän ehkä hieman vaikutti se, että kuoro laulaa saman kappaleen Harry Potter leffassa...).

Tarjolla oli myös Lautasellinen Iloa -keittokirjasta poimituista resepteistä koostuva maukas buffet. Kirja jäi tällä kertaa ostamatta kotiin, sillä innostuimme kokeilemaan onnea arpajaispöydässä. Sen verran hyviä olivat kuitenkin ruuat, että omaankin kirjahyllyyn voisi tämän opuksen ostaa tai ystävälle lahjaksi. Sitten tarvitsisikin enään löytää kiinnostusta kokkailuun...

Lopuksi lainaus käsiohjelmasta

"Kekseliäisyyttä ja sitkeyttä tarvitaan vaikeuksien keskellä, ilo rohkaisee jatkamaan, keskinäinen kunnioitus ja yhteenkuuluvuus auttavat eteenpäin, toivo muuttuu todeksi tekojen kautta, läpinäkyvyys synnyttää luottamusta"

Mukaan Naisten Pankin toimintaan?

Tutkiskelin hieman eri vaihtoehtoja olla mukana tukemassa toimintaa. 

Mikäli kuukausilahjoittaminen sopii voi ryhtyä bisnessenkeliksi, jolloin lahjoitat itse valitsemasi summan rahaa kerran kuukaudessa. Myös yksittäisiä lahjoituksia voi tehdä verkkosivuilla, jollei kuukausilahjoittaminen ole mahdollista.

Lahjoittamisen lisäksi tai sijasta voi toimintaan tulla mukaan myös muuten. Naisten Pankin vapaaehtoistoiminnan sivuilta löytyi mm. monia mielenkiintoisia projekteja.

--------------------------------------------------------------------------------
*Viittaus
Tämän kuvan tilalla oli ennen toinen kuva. Edellisessä kuvassa olleen sliden sisältö herätti hyviä kommentteja siitä, mihin ja keneen tulisi uskoa ja miten lähteitä kannattaa aina tarkistaa. Kuva vei kuitenkin keskustelun täysin pois itse aiheesta eli Naisten Pankista, eikä mielestäni toiminut näin ollen kuvituskuvana tälle jutulle. Tämän takia vaihdon kuvan uuteen kuvaan, joka toivottavasti tukee paremmin tekstiä. Tämän jutun pointtina ei nimittäin ollut kriittinen medialukutaito vaan kertoa mahtavaa työtä tekevästä Naisten Pankista ja liikuttavan mielenkiintoisesta vuosijuhlasta.

Telinevoimistelua ja vahinkoflikki

Tänään lajikokeilut jatkuivat telinevoimistelun parissa, joka on tuttu laji kouluajoilta, mutta jota ei ole tullut ainakaan 6 vuoteen kokeiltua. Akroa on tullut treenattua cheerin parissa, mutta se on ollut aina itselleni se vaikein osa-alue. Akrobatia valmennus on kehittynyt viime vuosina Suomessa todella paljon cheerin osalta, sillä itse aloittaessani flikkiä harjoiteltiin lähinnä "tekemällä" eli kahden avun kanssa hypättiin menemään. Selkäongelmien takia tuli pidettyä taukoa cheerin parista ja nyt on tullut pidettyä taukoa myös akrobatian parista vaikka käsilläseisontoja ja kehonhallintaa olen pyrkinyt treenailemaan. Vähän siis jännitti miten telinevoikka lähtee sujumaan ja mitä siellä pystyy tekemään.

Ohjattu tunti, jolle ei ollut mitään tasovaatimuksia pidettiin Liikuntamyllyssä. Tunti alkoi lämmitelyllä kanveesilla ja pian siirryttiin jo omasta mielestänikin haastaviin akrolämppiin eli esimerkiksi tekemään käsilläkävelyä. Cheervalmennukseen tottuneena kesti hetki tottua taas voimisteluvalmennukseen, jossa tekeminen on melko itsenäistä eli kerrotaan vaan mitä tehdään. Ilmeisesti tosin muut olivat jo tammikuusta asti mahdollisesti olleet mukana, joten liikkeitä ei varmaankaan ollut tarpeen käydä niin tarkasti läpi. 

Lämmittelyjen jälkeen oli eri pisteitä, joilla sai treenailla. Itse keskityin flikkitreeniin ja kiepin harjoitteluun. Uusia juttuja kokeillessa kyllä huomaa miten kroppa ei ole tottunut johonkin liikkeeseen. Yhtään onnistunutta kieppiä ei vielä tullut, mutta pikkuhiljaa kädet, lantio ja jalat alkoi toimia yhteistyössä ja alkoi tuntua, että liikerata voisi lisätreenillä sieltä löytyä. 

 

Epäröin hieman miten pystyisin selän kanssa tekemään flikkiharjotteita, mutta pyöryläpatjan avulla ei tuntunut ollenkaan pahalta. Tein ensin muutamia siltakaatoylimenoja ja sitten oli tarkoitus tehdä flikkiponnistus ja flikki vaiheittain. Viime flikkikerrasta oli useiden vuosien tauko, joten tuli hieman ensimmäisellä kerralla ponnistettua vähän turhan voimakkaasti, jolloin hyppäsin patjan "yli" ja heitin flikin vähän kyynerpäiden kautta polvilleni. Tulipa siis tehtyä vahinkoflikki monien vuosien jälkeen. Videolla sitten vähän rauhallisempaa treeniä vähän pienemmällä ponnistuksella. Treeneistä jäi kyllä tosi kova into tehdä lisää, sillä vaikka harjoitteet sujuivat hyvin en uskaltanut lähteä vielä alamäessä tai kanveesilla tekemään ilman pyörylää edes avulla. Hieman jäi siis kuumottelemaan, että pääsisi jatkamaan treeniä.

Flikkiä pitkästä aikaa itse treenatessa tuli todistettua myös se, miten parhaiten oppii opettamalla muita. Flikit on ollut usealla valmennettavalla treenin alla ja erilaisia harjoitteita on tullut itse neuvottua ja näytettyä. Teoriassa asian osaamisesta ja harjoitteiden hallitsemisesta ei siis ole kovinkaan pitkä matka itse suoritukseen. Toki vielä flikkiin on pitkä matka, mutta mahdoton ajatus flikin oppiminen vielä näin eläkepäivillä ei ole.

Lajikokeilua: Karting Helsinki

Tänään oli ohjelmassa pieni lajikokeilu kartingin parissa Kart'in club:illa. Viime kesänä ajoin ensimmäistä kertaa Maltalla hieman lyhyemmällä ulkoradalla pienemmillä autoilla. Kesän jäljiltä jäi fiilis, että olisi hauska mennä kokeilemaan myös uudestaan.

Paikan päälle oli hieman haastavaa löytää, sillä jäin pysäkiltä pois Lahden moottorien/Kustaa Vaasan tien puolella ja harhailin hetken varikko alueella. Kannattaakin pysäkiltä suunnata hieman takaisinpäin ja kävellä Valtimontietä pitkin, jolloin päätyy kuvan ^ osoittamaan paikkaan pääoville.

Haalarit päällä valmiina ajamaan

Päälle pääsi pukemaan kunnon ajahaalarit joista pääsi heti ajofiilikseen. Sain taas myös huomata, että omaan todella pienen pään, sillä aikuisten pieninkin kypäräkoko heilui päässä sen verran, että päädyin valitsemaan omani lapsille tarkoitetulta osastolta.

Alussa käytiin läpi muutamia yleisohjeita, kuten ettei muihin saa törmäillä jne, joten aloittelijanakin voi hyvin lähteä kokeilemaan. Luonnonlahjakkuus en kartingissa ollut, mutta hauskaa oli ja radalla pysyttiin eikä tullut myöskään törmättyä mihinkään. Jäin hieman kaipailemaan ajovinkkejä, sillä niistä olisi varmasti hyötynyt, sillä nyt ajoaika meni kokeillessa erilaisia ajoratoja ja nopeuksia mutkissa ja suorilla. 10 minuutin ajo meni todella nopeasti ja hiki oli pinnassa pukuhuoneeseen astellessa. Kaveriporukalla voisi hyvin tulla joku kerta ajamaan pienen leikkimielisen kisan...