Lauantai päivä hurahti ohitse sellaista vauhtia, että takaisin päin lähtevään bussiin meinasi tulla kiire. Aamu alkoi aikaisella herätyksellä kun Onnibussi lähti Kiasmalta jo hieman 7 jälkeen. Edullinen matkustusvaihtoehto osoittautui hyväksi valinnaksi, sillä maisemia sai katsella toisesta kerroksesta ja wifikin toimi yllättävän hyvin. Bussissa täytyy tosin jäädä pois Hervannassa, josta pääsee kätevästi paikallisliikenteen bussilla keskustaan.
Keskustassa suuntasimmekin melko suoraan kohti Tampereen työväenteatteria, vaikka pysähdyimmekin seuraamaan lumitangon kilpailuja. Hetkeen ei ole teatterista tullut nautittua, joten tätä viikonloppua oli odotettu innolla.
Jännitin hieman sitä pitäisinkö Evitan teatteriversiosta, sillä elokuvaversio nappasi tehokkaasti otteeseensa. Huoli oli kuitenkin turha, sillä väliajan alkaessa tuli ihmeteltyä sitä, miten nopeasti oli hieman yli tunti vierähtänyt. Näytelmä piti otteessaan koko ajan ja välillä musiikki ja laulut saivat aikaan kylmiä väreitä. Lähes aivan kaikki vuorosanat laulettiin, mikä tietysti tuo haastavuutta myös näyttelijäntyöhön, sillä jokaisen kohtauksen on mentävä nappiin ja on jaksettava laulaa useamman tunnin putkeen samalla suorittaen koreografiaa.
Lavastus miellytti myös erityisesti, sillä pienillä kekseliäillä asioille luotiin tunnelma ja puitteet, mutta lavastus ei vienyt huomiota itse tarinalta ja henkilöiltä. "Tanssi jos osaat"-sarjan tuomarit olisivat saattaneet antaa rakentavaa palautetta joistain tanssikohtauksista, mutta tämä ei menoa haitannut. Itse en kuitenkaan olisi keksinyt parempaa tapaa viettää lauantai päivää.
Näytelmän jälkeen oli jo kova nälkä, joten suuntasimme etsiskelemään ruokapaikkaa ja päädyimme Villisikaan. Vegaani/kasvisruokaporukalla en tosin suosittele tänne suuntaamaan. Villisiassa kun oltiin oli pakko kokeilla syödä villisikaa ja erittäin maittavaa ruoka olikin. Jälkiruuat olivat erittäin kohtuuhintaisia (2,50e/kpl), ja pakkohan sitä oli jotain maistaa vaikka mahassa ei tuntunut enää olevan ollenkaan tilaa. Ruokanautintoa hieman pilasi viereiseen pöytään istunut herraseurue, jonka herrasmiestavat (tai ylipäätänsä käytöstavat) olivat ilmeisesti jääneet ravintolan ulkopuolelle. Hauskanpidossa ei ole mitään vikaa, mutta osalla porukasta ei enään näyttänyt olevan hauskaa, sillä viereisessä pöydässä sai miettiä eteneekö sanaharkka ihan fyysiseksi tappeluksi. Onneksi aina voi vaikuttaa omaan suhtautumiseensa eikä antaa muiden pilata mukavaa päivää.
Keskustassa suuntasimmekin melko suoraan kohti Tampereen työväenteatteria, vaikka pysähdyimmekin seuraamaan lumitangon kilpailuja. Hetkeen ei ole teatterista tullut nautittua, joten tätä viikonloppua oli odotettu innolla.
Jännitin hieman sitä pitäisinkö Evitan teatteriversiosta, sillä elokuvaversio nappasi tehokkaasti otteeseensa. Huoli oli kuitenkin turha, sillä väliajan alkaessa tuli ihmeteltyä sitä, miten nopeasti oli hieman yli tunti vierähtänyt. Näytelmä piti otteessaan koko ajan ja välillä musiikki ja laulut saivat aikaan kylmiä väreitä. Lähes aivan kaikki vuorosanat laulettiin, mikä tietysti tuo haastavuutta myös näyttelijäntyöhön, sillä jokaisen kohtauksen on mentävä nappiin ja on jaksettava laulaa useamman tunnin putkeen samalla suorittaen koreografiaa.
Väliajalla oli pakko maistaa Evita-drinkkiä ja Evita-leivosta. Täytyy todeta, ettei juoma oikein ollut mieleen, mutta leivoksia olisin voinut syödä vaikka kuinka monta.
Lavastus miellytti myös erityisesti, sillä pienillä kekseliäillä asioille luotiin tunnelma ja puitteet, mutta lavastus ei vienyt huomiota itse tarinalta ja henkilöiltä. "Tanssi jos osaat"-sarjan tuomarit olisivat saattaneet antaa rakentavaa palautetta joistain tanssikohtauksista, mutta tämä ei menoa haitannut. Itse en kuitenkaan olisi keksinyt parempaa tapaa viettää lauantai päivää.
Näytelmän jälkeen oli jo kova nälkä, joten suuntasimme etsiskelemään ruokapaikkaa ja päädyimme Villisikaan. Vegaani/kasvisruokaporukalla en tosin suosittele tänne suuntaamaan. Villisiassa kun oltiin oli pakko kokeilla syödä villisikaa ja erittäin maittavaa ruoka olikin. Jälkiruuat olivat erittäin kohtuuhintaisia (2,50e/kpl), ja pakkohan sitä oli jotain maistaa vaikka mahassa ei tuntunut enää olevan ollenkaan tilaa. Ruokanautintoa hieman pilasi viereiseen pöytään istunut herraseurue, jonka herrasmiestavat (tai ylipäätänsä käytöstavat) olivat ilmeisesti jääneet ravintolan ulkopuolelle. Hauskanpidossa ei ole mitään vikaa, mutta osalla porukasta ei enään näyttänyt olevan hauskaa, sillä viereisessä pöydässä sai miettiä eteneekö sanaharkka ihan fyysiseksi tappeluksi. Onneksi aina voi vaikuttaa omaan suhtautumiseensa eikä antaa muiden pilata mukavaa päivää.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti