Olin onnistunut täysin missaamaan kaiken leffan ja projetin ympärillä pyörineen hypetyksen, kunnes siskoni kuun alussa käski (kirjaimellisesti) mennä katsomaan elokuvan. Useat näytökset olivat loppuunmyytyjä, joten onnekseni elokuvan esittämistä jatkettiin huomattavasti pidempään kuin alunperin oli tarkoitus.
Autolla Nepaliin oli miellyttävä katselukokemus ja yllätti positiivisesti. Elokuva ei ollut paasaava tai tylsä vaan sopivasti ajatuksia herättävä. Vaikka Nepalin ongelmia sivuttiin on kuitenkin kyse kertomuksesta unelmien toteuttamisesta ja matkasta nimenomaan autolla Nepaliin. Matkaan mahtui monia mutkia, joita suomalaisena ei osaa edes etukäteen kuvitella. Matkalaisten tunteiden kirjo näytettiin myös kameralle koti-ikävästä ja epätoivosta iloon ja onneen.
Matka toteuttiin poikien omin rahoin ja tuotot menivät suoraan hyväntekeväisyyteen. Välillä myös katsojaa hirvitti, sillä tilanteet joihin matkan aikana jouduttiin olivat täpäriä. Unelmien toteuttamiseen liittyy aina riski epäonnistumisesta ja paikoitellen tämä pelko oli käsin kosketeltavaa. Elokuva tartutti hyvän mielen lisäksi hirveän matkakuumeen. Salissa pääsi siis nauttimaan myös mahtavista maisemista.
Yksi hyvä sana kuvaamaan dokkaria on inspiroiva. Välillä kun tuntuu, ettei kukaan tee mitään vääryyksille on mukavaa muistaa ettei se ole totta. Monet ihmiset tekevät koko ajan pieniä tekoja hyvien asioiden puolesta. Tarinassa hienointa oli myös se, miten pienistä puroista syntyy isoja jokia. Projektin mukana myös paikalliset kiinnostuivat kastittomien olojen parantamisesta.
Mikäli tarvitset piristystä ja inspiraatiota pimeyden keskelle käy katsomassa tämä elokuva. Kyytipojaksi suositellaan unelmoimista, unelmien eteen töiden tekemistä ja hyvän laittamista kiertämään, vaikka vain hymyn muodossa.
Autolla Nepaliin oli miellyttävä katselukokemus ja yllätti positiivisesti. Elokuva ei ollut paasaava tai tylsä vaan sopivasti ajatuksia herättävä. Vaikka Nepalin ongelmia sivuttiin on kuitenkin kyse kertomuksesta unelmien toteuttamisesta ja matkasta nimenomaan autolla Nepaliin. Matkaan mahtui monia mutkia, joita suomalaisena ei osaa edes etukäteen kuvitella. Matkalaisten tunteiden kirjo näytettiin myös kameralle koti-ikävästä ja epätoivosta iloon ja onneen.
Matka toteuttiin poikien omin rahoin ja tuotot menivät suoraan hyväntekeväisyyteen. Välillä myös katsojaa hirvitti, sillä tilanteet joihin matkan aikana jouduttiin olivat täpäriä. Unelmien toteuttamiseen liittyy aina riski epäonnistumisesta ja paikoitellen tämä pelko oli käsin kosketeltavaa. Elokuva tartutti hyvän mielen lisäksi hirveän matkakuumeen. Salissa pääsi siis nauttimaan myös mahtavista maisemista.
Yksi hyvä sana kuvaamaan dokkaria on inspiroiva. Välillä kun tuntuu, ettei kukaan tee mitään vääryyksille on mukavaa muistaa ettei se ole totta. Monet ihmiset tekevät koko ajan pieniä tekoja hyvien asioiden puolesta. Tarinassa hienointa oli myös se, miten pienistä puroista syntyy isoja jokia. Projektin mukana myös paikalliset kiinnostuivat kastittomien olojen parantamisesta.
Mikäli tarvitset piristystä ja inspiraatiota pimeyden keskelle käy katsomassa tämä elokuva. Kyytipojaksi suositellaan unelmoimista, unelmien eteen töiden tekemistä ja hyvän laittamista kiertämään, vaikka vain hymyn muodossa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti