Uutisointi kananugettien sisällöstä on herättänyt keskustelua siitä, mitä meille todella syötetään. Tutkijoiden mukaan kananugetit sisälsivät muun muassa verisuonia, luuta ja rustoa. Ei siis erityisen herkullisen kuuloisia pyöryköitä. Kanganugetit eivät ole ensimmäistä kertaa pöydällä ei niin mairittelevassa valossa, Johanna Junttila kirjoitti kananugeteista ja koneellisesta erottelusta vuonna 2012. Silti kananugetit ovat mitä ilmeisemmin jääneet pysyvästi osaksi pikaruokaloiden ja valmistiskien tarjontaa.
Luut ja verisuonet lautasella kieltämättä kuulostavat ei niin herkullisilta ainesosilta lihaan verrattuna. Totuus kuitenkin on, ettei kaikesta yrityksistä huolimatta ole kyetty kehittämään eläintä, joka sisältäisi pelkästään parasta sisäfilettä, vaan eläimissä on yhä sisäelimiä, sekä muun muassa luita ja verisuonia. Suurin osa ihmisistä on nykyään vieraantunut ruuantuotannosta, minkä lihaan jäänyt jänne tai verisuoni saattaa järkyttää syvästi. Eettisistä ja ekologisesta näkökulmasta on kuitenkin ehdottomasti järkevää käyttää teurastettu eläin "viimeiseen pisaraan" asti. Sisäelimiä ja muita hyödynnettävissä olevia osia pitäisi käyttää hyödyllisesti eikä heittää pois.
Suurin osa kohusta ei varmaankaan lopulta johdu pelkästään siitä mitä kananugetit todella sisältävät vaan siitä, että kyseessä on taas yksi osoitus siitä kuinka vähän oikeasti tiedämme mitä laitamma suustamme alas. Samasta asiasta oli kysymys myös hevosenlihakohussa. Hevosen liha on syötävää ja itseasiassa kallista tuotetta. Mikäli purkin kyljessä kuitenkin lukee naudanlihaa sitä toivoisi myös saavansa purkista sitä mitä sen pitäisi sisältää. Teollisuuden puolelta merkinnät "lihaan verrattavissa olevat aineet" vastaan "luuta, verisuonia ja rustoa" kuulostaa tietenkin paremmalta, mutta eikö kuluttajalla pitäisi olla oikeus tietää tarkasti mitä ostaa ja syö.
En usko kananugettien olevan erityisen terveellistä ruokaa, joten en suosittele niiden syömistä tässä kenellekään. En myöskään halua luita, verisuonia ja rustoja omalle lautaselleni ja olen huono syömään tai laittamaan ruokaa sisäelimistä. En silti kannata ajatusta, että eläimiä kasvatettaisiin vain sitä yhtä hienoa lihanpalaa varten. Kyse on pitkälti myös omasta tottumuksesta ja sukupolvien välillä on eroja. Vanhemmat ihmiset ovat tottuneet käyttämään eläimestä jokaisen käytettävissä olevan osan ja sisäelimiä pidetään laadukkaana ruokana. Ehkä meillä on tässä oppimisen paikka. Omalta osaltani näen voivani vaikuttaa tilanteeseen jatkamalla lihattoman lokakuun jälkeen osa-aikaisena kasvissyöjänä ja ehkäpä konsultoimaan isovanhemmiltani lihan tehokkaammasta käytöstä.
Luut ja verisuonet lautasella kieltämättä kuulostavat ei niin herkullisilta ainesosilta lihaan verrattuna. Totuus kuitenkin on, ettei kaikesta yrityksistä huolimatta ole kyetty kehittämään eläintä, joka sisältäisi pelkästään parasta sisäfilettä, vaan eläimissä on yhä sisäelimiä, sekä muun muassa luita ja verisuonia. Suurin osa ihmisistä on nykyään vieraantunut ruuantuotannosta, minkä lihaan jäänyt jänne tai verisuoni saattaa järkyttää syvästi. Eettisistä ja ekologisesta näkökulmasta on kuitenkin ehdottomasti järkevää käyttää teurastettu eläin "viimeiseen pisaraan" asti. Sisäelimiä ja muita hyödynnettävissä olevia osia pitäisi käyttää hyödyllisesti eikä heittää pois.
Suurin osa kohusta ei varmaankaan lopulta johdu pelkästään siitä mitä kananugetit todella sisältävät vaan siitä, että kyseessä on taas yksi osoitus siitä kuinka vähän oikeasti tiedämme mitä laitamma suustamme alas. Samasta asiasta oli kysymys myös hevosenlihakohussa. Hevosen liha on syötävää ja itseasiassa kallista tuotetta. Mikäli purkin kyljessä kuitenkin lukee naudanlihaa sitä toivoisi myös saavansa purkista sitä mitä sen pitäisi sisältää. Teollisuuden puolelta merkinnät "lihaan verrattavissa olevat aineet" vastaan "luuta, verisuonia ja rustoa" kuulostaa tietenkin paremmalta, mutta eikö kuluttajalla pitäisi olla oikeus tietää tarkasti mitä ostaa ja syö.
En usko kananugettien olevan erityisen terveellistä ruokaa, joten en suosittele niiden syömistä tässä kenellekään. En myöskään halua luita, verisuonia ja rustoja omalle lautaselleni ja olen huono syömään tai laittamaan ruokaa sisäelimistä. En silti kannata ajatusta, että eläimiä kasvatettaisiin vain sitä yhtä hienoa lihanpalaa varten. Kyse on pitkälti myös omasta tottumuksesta ja sukupolvien välillä on eroja. Vanhemmat ihmiset ovat tottuneet käyttämään eläimestä jokaisen käytettävissä olevan osan ja sisäelimiä pidetään laadukkaana ruokana. Ehkä meillä on tässä oppimisen paikka. Omalta osaltani näen voivani vaikuttaa tilanteeseen jatkamalla lihattoman lokakuun jälkeen osa-aikaisena kasvissyöjänä ja ehkäpä konsultoimaan isovanhemmiltani lihan tehokkaammasta käytöstä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti