Eowyn Iveyn esikoisteos Lumilapsi kertoo lapsettomasta uudisasukaspariskunnasta, joka muuttaa 1920-luvun Alaskaan aloittamaan uutta elämää. Syksyn jälkeen ensilumen sataessa pariskunta Jack ja Mabel innostuvat rakentamaan lumesta lapsen. Aamulla lumilapsi on poissa, mutta pihapiirissä alkaa liikkua pieni tyttö. Kuka on tämä salaperäinen metsästä ilmestynyt lapsi?
Lumilapsi on tarina toiveista, peloista, toivosta ja menneisyyden varjoista. Ihmisistä, jotka haluavat aloittaa alusta ja paeta menneisyyttä, mutta lopulta ainut mahdollisuus jatkaa eteenpäin, on kohdata se mitä on jättänyt taakseen. Lumoava tarina on aikuisten satu, jossa lukija odottaa lapsen lailla talven ensimmäistä lumihiutaletta ja seuraavan sivun kääntämistä. Vaikka tarina on pohjavireeltään surullinen jää päällimmäiseksi ajatukseksi kuitenkin toivo ja ilo. Miten synkimmästä ja pimeimmästä talvesta löytyy valo - on se sitten hyvä uusi ystävä tai yllättävä sattuma.
Alaskan luonto antaa tarinalle jylhän näyttämön, jossa jokaisen elämä on luonnosta riippuvainen. Kirjaa lukiessaan tekee mieli pyyhkiä lunta naamaltaan, niin elävää ja mukaansatempaavaa on kerronta. Vaikka tarina onkin kuvaus ihmisistä on jotain olennaista Alaskan kesyttömästä luonnosta vangittu kirjan kansien väliin.
Kirja nousee ehdottomasti yhdeksi suosikkieni joukkoon ja suosittelen kirjan lukemista lämpimästi. Kirjailijan ihanasti soljuva tyyli kirjoittaa ansaitsee kiitosta. Tarina yltää monille tasoille ja satumaisen tunnelman lisäksi tarinan todenmukaisuus raastaa hetkittäin. Lopulta mikään ei ole sitä miltä näyttää.
Lumilapsi on tarina toiveista, peloista, toivosta ja menneisyyden varjoista. Ihmisistä, jotka haluavat aloittaa alusta ja paeta menneisyyttä, mutta lopulta ainut mahdollisuus jatkaa eteenpäin, on kohdata se mitä on jättänyt taakseen. Lumoava tarina on aikuisten satu, jossa lukija odottaa lapsen lailla talven ensimmäistä lumihiutaletta ja seuraavan sivun kääntämistä. Vaikka tarina on pohjavireeltään surullinen jää päällimmäiseksi ajatukseksi kuitenkin toivo ja ilo. Miten synkimmästä ja pimeimmästä talvesta löytyy valo - on se sitten hyvä uusi ystävä tai yllättävä sattuma.
Alaskan luonto antaa tarinalle jylhän näyttämön, jossa jokaisen elämä on luonnosta riippuvainen. Kirjaa lukiessaan tekee mieli pyyhkiä lunta naamaltaan, niin elävää ja mukaansatempaavaa on kerronta. Vaikka tarina onkin kuvaus ihmisistä on jotain olennaista Alaskan kesyttömästä luonnosta vangittu kirjan kansien väliin.
Kirja nousee ehdottomasti yhdeksi suosikkieni joukkoon ja suosittelen kirjan lukemista lämpimästi. Kirjailijan ihanasti soljuva tyyli kirjoittaa ansaitsee kiitosta. Tarina yltää monille tasoille ja satumaisen tunnelman lisäksi tarinan todenmukaisuus raastaa hetkittäin. Lopulta mikään ei ole sitä miltä näyttää.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti