Viime viikolla kävin pitkästä aikaa teatterissa, mutta kisakiireiden takia jäi blogin puolelle kirjoittelematta esityksestä. Lahden kaupunginteatterissa tuli Lahdessa asuessa vierailtua useamminkin ja ehdottomasti lempinäytelmieni kyseisessä paikassa ovat olleet Beatles, Leila ja Daniel sekä Rikos ja rangaistus. En ollut tutustunut nyt tarjontaan, mutta kun tilaisuus avautui kävin nettisivuilla katsomassa mitä on ohjelmistossa ja päädyin katsomaan Ellingin. Teatterissa tulee nykyään käytyä ihan liian harvoin. Pidän siitä, että Suomessa teatteriin on tapana laittaa vähän parempaa päälle, joten iltaan saa valmistautua ja se eroaa vähän normaalista arki-illasta. Mielestäni tämä tuo tunnelmaa ja toki teatteriin voi myös halutessaan tulla ihan perus farkkulinjalla. Teatterissa käyminen on myös kokonaisvaltainen kokemus eikä esityksestä välttämättä tarvitse pitää, mutta toivottavaa olisi, että se herättäisi jotain ajatuksia.
Elling kertoo kahdesta laitoshoidossa tutustuneesta mielenterveysongelmallisesta miehestä, jotka laitoshoidon jälkeen muuttavat kämppiksiksi ja yrittävät sopeutua normaaliin elämään. En aluksi ollut vakuuttunut siitä, että tarina olisi mielestäni kovin mielenkiintoinen, sillä aluksi jotkin jutut tuntuivat liian pakolla väännetyiltä ja hauskuus alleviivatulta. Yksinkertainen, mutta toimiva lavastus sen sijaan miellytti heti ensimetreiltä. Alkulämpeämisen jälkeen esitys kuitenkin lähti käyntiin ja aloin itsekin lämmetä hieman naureskelemaan ja syvennyin tarinaan. Vaikka huumoria esityksestä löytyikin jätti esitys kuitenkin paljon mietittävää siitä, miten hankalaa voi "normaalielämä" olla. Ellingistä jäi kuitenkin positiivinen olo vaikka käsiteltävänä olikin vaikeita aiheita. Kuvaava sana esitykselle on sympaattinen: vaikka naureskeltiinkin myös käytökselle ei henkilöihin suhtautunut säälivästi ja alentuvasti.
Mieleeni jäi erityisesti se miten vaikeaa on tasapainotella normaalin elämän ja sairauden kanssa. Uusiin ihmisiin tutustuessa joutuu miettimään milloin ongelmistaan kertoo vai pitäisikö sittenkin jättää kertomatta. Ellingissä tuotiin myös hienovaraisesti esille se miten mielenterveysongelmat voivat koskettaa ketä tahansa ja erilaiset tilanteet voivat ajaa mielenterveyden järkkymään vaikka vain väliaikaisesti, mutta se voi tapahtua kenelle vain.
Ellingistä jäi hyvä mieli vaikka aihe ei niin mukava ollutkaan. Koen, että esitys on omiaan myös osaltaan poistamaan ennakkoluuloja mielenterveysongelmista ja herättää keskustelua ja ajattelemisen aihetta. Mikäli Lahden seudulla liikut ja on aikaa teatterille voi esityksen käydä vilkaisemassa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti