Helmikuu on hujahtanut puoleen väliin järjettömällä vauhdilla. Kuun alusta muutto uuteen asuntoon ja 7.-9.2. viikonloppu vietettiin Vierumäellä SCL:n valmentajakoulutuksen ensimmäisellä lähijaksolla. Ennakkotehtävät valmentajakoulutukseen olivat osittain haastavia ja aivojaan pääsi käyttämään kun perehtyi lisää termistöön ja pohti mitä ominaisuuksia lajissamme tarvitaan. Vaikka olin tehnyt tehtävät ajoissa olin onnistunut jättämään painamatta lähetä painiketta ja tehtävät näkyivät tehtyinä vain itselläni eivätkä palautettuna, joten niitä ei ollut ennen lähijaksoa voitu arvostella. Onneksi tämä ei kuitenkaan maata kaatanut.
Odotukset viikonlopulle olivat korkealla ja ehkä siistä syystä tuntui, että aikaa oli liian vähän joten joitain asioita käytiin läpi aika yleisellä ja pintapuolisella tasolla. Osittain myös oli päällekkäisyyttä mm. ohjaajakoulutuksen kanssa, joka on ollut pakko käydä ennen valmetajakoulutukseen tuloa. Uuttakin oppia tarttui kuitenkin mukaan ja erityisen hyödyllisenä koin uudet vinkit mitä sain harjoittelun suunnitteluun esimerkiksi missä vaiheessa harjoitusta kannattaa harjoittaa mitäkin ominaisuutta. Kouluttajat olivat aivan mahtavan innostavia henkilöitä, joten tylsäksi ei opiskelu käynyt hetkeksikään. Mahtavaa oli myös tutustua uusiin ihmisiin ja jutella paljon cheerleadigistä koko viikonlopun ajan. Majoituimme rivitaloissa, joissa olimme neljän hengen kanssa yhdessä. Viikonlopusta jäin kyllä eniten kaipaamaan aivan mahtavan ihanan maistuvia ruokia. Ruokatauot meni ahtaessa suusta sisään niin paljon ruokaa kuin vain maha pystyi vetämään. Erityistä plussaa herkullisesta ja ravitsevasta kasvisruokatarjonnasta!
Päivät olivat pitkiä ja itsekin tuli urheiltua tehtäessä käytännön harjoituksia ja myös koulutuksen ulkopuolella. Teimme myös huomion ryhmämme kesken, ettei kannata laittaa tälläistä ryhmää pelaamaan "leikkimielistä ja rentoa lämmittelyviestiä", sillä siellähän juostaan sitten täysillä verenmaku suussa... No ei nyt aivan, mutta rennosta lämmittelystä taisi viesti silti olla melko kaukana. Lauantaina käväisin myös vesijuoksemassa, mutta reissu jäi lyhyeksi kun sain nenäverenvuodon. Onneksi tämä ei tapahtunut altaassa vaan vasta saunassa, vaikka ikävää silti.
Seuraavaa lähijaksoa varten tuli liuta kotitehtäviä, joissa pääsee pohtimaan lisää omaa valmennustaan. Joissakin treeneissä pitäisi mm. videoida itseään ja tehdä siitä raportti. Varmasti erittäin kehittävä harjoitus, mutta uskon, että videosta löytyy myös ei niin imartelevia asioita, mutta kehittyäkseen on yritettävä katsoa itseään valmentajana. Pitää yrittää ottaa itseään kohtaan mahdollisimman objektiivinen asenne ja yrittää kirjoittaa raportti kuin kirjoittaisin sen jostakin ulkopuolisesta ihmisestä. Mielenkiintoista nähdä miten onnistun ja mitä huomioita täältä nousee esiin.
Kaikinpuolin viikonlopusta jäi kuitekin positiivinen kuva ja odotan innolla mikä seuraavan lähijakson sisältö tulee olemaan ja päästäänkö paneutumaan syvemmälle aiheisiin. Siihen asti on tiedossa puurtamista tehtävien parissa. Motivaatio on yhä korkealla ja tehtäviä teen todellakin juuri siksi, että itse opin enkä ketään muuta/läpipääsyä varten.
Odotukset viikonlopulle olivat korkealla ja ehkä siistä syystä tuntui, että aikaa oli liian vähän joten joitain asioita käytiin läpi aika yleisellä ja pintapuolisella tasolla. Osittain myös oli päällekkäisyyttä mm. ohjaajakoulutuksen kanssa, joka on ollut pakko käydä ennen valmetajakoulutukseen tuloa. Uuttakin oppia tarttui kuitenkin mukaan ja erityisen hyödyllisenä koin uudet vinkit mitä sain harjoittelun suunnitteluun esimerkiksi missä vaiheessa harjoitusta kannattaa harjoittaa mitäkin ominaisuutta. Kouluttajat olivat aivan mahtavan innostavia henkilöitä, joten tylsäksi ei opiskelu käynyt hetkeksikään. Mahtavaa oli myös tutustua uusiin ihmisiin ja jutella paljon cheerleadigistä koko viikonlopun ajan. Majoituimme rivitaloissa, joissa olimme neljän hengen kanssa yhdessä. Viikonlopusta jäin kyllä eniten kaipaamaan aivan mahtavan ihanan maistuvia ruokia. Ruokatauot meni ahtaessa suusta sisään niin paljon ruokaa kuin vain maha pystyi vetämään. Erityistä plussaa herkullisesta ja ravitsevasta kasvisruokatarjonnasta!
Päivät olivat pitkiä ja itsekin tuli urheiltua tehtäessä käytännön harjoituksia ja myös koulutuksen ulkopuolella. Teimme myös huomion ryhmämme kesken, ettei kannata laittaa tälläistä ryhmää pelaamaan "leikkimielistä ja rentoa lämmittelyviestiä", sillä siellähän juostaan sitten täysillä verenmaku suussa... No ei nyt aivan, mutta rennosta lämmittelystä taisi viesti silti olla melko kaukana. Lauantaina käväisin myös vesijuoksemassa, mutta reissu jäi lyhyeksi kun sain nenäverenvuodon. Onneksi tämä ei tapahtunut altaassa vaan vasta saunassa, vaikka ikävää silti.
Seuraavaa lähijaksoa varten tuli liuta kotitehtäviä, joissa pääsee pohtimaan lisää omaa valmennustaan. Joissakin treeneissä pitäisi mm. videoida itseään ja tehdä siitä raportti. Varmasti erittäin kehittävä harjoitus, mutta uskon, että videosta löytyy myös ei niin imartelevia asioita, mutta kehittyäkseen on yritettävä katsoa itseään valmentajana. Pitää yrittää ottaa itseään kohtaan mahdollisimman objektiivinen asenne ja yrittää kirjoittaa raportti kuin kirjoittaisin sen jostakin ulkopuolisesta ihmisestä. Mielenkiintoista nähdä miten onnistun ja mitä huomioita täältä nousee esiin.
Kaikinpuolin viikonlopusta jäi kuitekin positiivinen kuva ja odotan innolla mikä seuraavan lähijakson sisältö tulee olemaan ja päästäänkö paneutumaan syvemmälle aiheisiin. Siihen asti on tiedossa puurtamista tehtävien parissa. Motivaatio on yhä korkealla ja tehtäviä teen todellakin juuri siksi, että itse opin enkä ketään muuta/läpipääsyä varten.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti